Baudelaire ja Vexi Salmi

Hurmioituneena vieläkin viikonlopun kirjallisuussessiosta ylöskirjaan muutaman siitä palasen. Aiheena oli kirjallisuusanalyysi. Mietimme mm. kuinka paljon kirjailijat ammentavat toistensa teksteistä?

Antiikin kirjallisuus on tietenkin ehtymätön lähde, eikä kirjailija ole mitään, jos ei jostakin myytistä jotain ammenna. Minäkin yritin kirjani rakennusvaiheessa istuttaa tarinaan Ainoa, Väinämöistä ja Joukahaista. Hahmot lähtivät kuitenkin elämään omaa elämäänsä ja vain Ainoon jäi joitakin yhtymäkohtia Kalevalan Ainosta.  Eihän ne toki saakaan sitoa liikaa.

Kun veivasimme Pentti Saarikosken runoa Vorwärts, löysimme siitä pasifistisen sanoman ja selkeän yhtymäkohdan Väinö Linnan Tuntemattomaan. Vai oliko se  huikea opettajamme Panu Hämeenaho, joka tämän meille avasi.

Pannaan pää kypärään, se on suojassa siellä,
jos kävisikin kalpaten sotatiellä

ja takaisin jumalille siirtyisi korkein valta.
Niin he ryömisivät esiin ajan kengän alta,

istuisivat kiville ja antaisivat kypärän kiertää.

No niin. Siinäpä  aika velikullat istuvat kivellä ja juoma kiertää. Aseet ja kypärät pääsevät parempiin tarkoituksiin. Takana on aseveljeys natsien kanssa ja marssinjytke on laannut. Ihmisyys, jota tässä jumaluudeksi kuvataan, on ottanut jälleen vallan.

Kekseliäimmän vertauksen intertekstuaalisuudesta kehitti Pia, jonka blogista nappaan tähän kohdan, kun Pian blogialusta ei oikein salli linkitystä vanhoihin teksteihin.

Näin siis vertautuu ranskalainen 1800- luvun runoilija Baudelaire  ja suomalainen 2000-luvun sanoittaja Vexii Salmi.

Tässä suora lainaus Pialta:

Solistiyhtye Suomen biisi Mahtava peräsin ja pulleat purjeet on kuin mukaelma Baudelairin dekadentista runokokoelmasta Pahan kukat. Pahan kukatkin on täynnä viiniä ja huumeita, seksiä ja houreita. Solistiyhtye Suomen säkeissäkin ollaan baaritiskillä kuin Kiteen Pahan Punikkikukka konsanaan, juodaan viiniä ja käytetään paljon rahaa huonoihin naisiin sekä muutenkin moraalittomaan elämään.

Baudelaire kirjoitti runon kreolirakastetulleen, joka ilmeisesti on ollut upea ilmestys:

Komea laiva
Tahdon kertoa sinulle, oi suloisa lumoojatar,
kaikesta mikä hehkeyttäsi koristaa.
Tahdon kuvailla sinulle kauneuttasi,
jossa lapsekkuus ja kypsyys menevät yksiin.

Leveiden hameiden halkoessa ilmaa olet kuin
komea laiva, joka lähtee satamasta
purjeet pulleina, vaappuu selälle
lempeän, uneliaan, hitaan rytmin viedessä:

Muhkean, pullean kaulasi, rehevien hartioidesi
varassa keikkuu pääsi oudon sirosti.
Tyynen levollisesti, voittoisasti
kuljet missä kuljet, majesteettien lapsi....Jne jne

Seuraavassa säkeessä Baudelaire kuvailee rakastettunsa povea sanalla jyhkeä kaappi ja hänen käsivartensa, jotka pitävät nuoria uroita pilkkanaan, haastaisivat kimaltavan boankin. HUH, miten aistivoimaista.

Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Hän viereeni tiskille rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja salista musiikki kantautui

Mä pokkasin heti ja tanssimaan vein
Ja parhaimmat taivutukseni tein
Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja minulle hän melkein antautui

Mä nopeissa heitoit ja spagaatit tein
Ja korva suussa mä hitaammat vein
Ja kalleinta viiniä listalta hain
Ja maksoin urkeilla laskuni vain

Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Hän viereeni tiskille rantautui
Mahtava peräsin ja pulleat purjeet
Ja salista musiikki kantautui

Jne