Kolme kirjaa

 Vietimme männä viikonlopun Lapinlahdella  ystäväperheen kotona  eläintenhoitajina. Viisi eläintä on eri asia kuin yksi ja 10.000 kirjaa on eri asia kuin 1000. Jouni keskittyi eläinten viihdyttämiseen ja minä olin kuin karkkikaupassa Pian hyllyköiden äärellä. Olin jo pyytänyt Piaa varaamaan näkysälle Teppo Kulmalaa, joista minulla viimeisin eli viides Radio Tuupovaara oli lukematta. Se oli tuttu Teppoa, syvää pohdintaa. Kakkosesta olen jo kirjoittanutkin.  http://railimiettinen.blogspot.fi/2016/07/. Vähän tuntuu, että ansioistaan huolimatta viitonen saisi jäädä viimeiseksi, alkavat toistaan itseään. Varsinkin kirjailijuuden tuska ja itsensä aliarvioimen on tullut jo selväksi,  mutta jos yhteinen kustantajamme Kirjokannen Jussi Virratvuori katsoo tarpeelliseksi tallentaa jälkipolville lisää Tepon ajatuksia niin tokitoki.

Toisena kirjana luin Matti Mäkelän esseekokoelman Ihmisen olosijat (WSOY 2013). Matti Mäkelähän tunnetaan ennen kaikkea kirjastaan Kaksi vaimoa ja muita kertomuksia, jossa kirjassa hän läimii Suvi Aholan sanoin meitä naisia märällä rätillä. Luin sen kohukirjan aikoinaan ja kyllä siitä tuli vähän epämukava olo, varsinkin henkilön haaveesta lähteä ostamaan neitsyttä lähi-idästa. Päätarinassa mies kipuilee kahden vaimon loukussa. Mäkelä on kirjoittanut myös sadomasokistisen rakkausromaanin. Oli nämä provokaatioita tai ei, en ole ajatellut lukea sitä. Mäkelä tuli valittua hyllystä lähinnä siksi, kun hän viime keväänä ilmestyi Matti Pulkkisen seuran vuosikokoukseen Nurmekseen. Esittelykierroksen jälkeen minä vielä möläytin, että ihan katsoinkin, että onpas Matti Mäkelän näköinen mies. Kyllä hävetti jälkeenpäin. Pia sentään tyytyi piirtelemään lehtiöönsä muina naisina.  Kirjailija käyttäytyi sivistyneesti ja hillitysti. Ei rönöttänyt sovinistisesti eikä ottanut hankalasti tilaa itselleen niin kuin, olen kuullut, joillakin julkkiskirjalijoilla on tapana. Kun luin Ihmisen olosijat, melkein annoin Mäkelälle anteeksi Kaksi vaimoa- jutut. Esseekokoelma tarkastelee maailmaa erilaisissa istuma-asennoissa. Ajetaan polkupyörällä, kyykötetään takan ääressä, ja niin poispäin. Mielenkiintoisimmassa esseessä Mäkelä heittää ajatuksen, lähinnä päättäjiin päin, että lakkaako ihminen olemasta, jos hän ei ole minkään palvelurakenteen ulottuvilla. Kiinnostava ajatus, noin ihan abstraktilla tasolla sellainen, että voiko kukaan olla mitenkään olemassa ilman palveluja! Mäkelä  kritisoi oikeutetusti sitä, että vaikka asuinmaaseudun ihmisistä on 10-kertainen määrä on muita kuin maanviljelijöitä, niin kuitenkin kaikki maaseudulle ohjatut eu-rahat menevät maanviljelyn tukemiseen. Rahaa tulisi ohjata kylien kehittämiseen, tieverkostoon, pienyrittäjyyden vahvistamiseen ja muuhun sellaiseen toimintaan, joka mahdollistaisi kyläyhteisöjen elinvoimaisuuden ja monimuotisuuden. Maalla pitää saada asua muitakin kuin maanviljelijöitä. Toivottavasti Matti Mäkelä keskittyy jatkossakin pohtimaan maailmanmenoa muusta kuin seksuaalisesta perspektiivistä.

Kolmas kirja oli Pauliiina Kainulaisen Missä sielu lepää Kirjapaja 2010.Kirjassa pohditaan paikkoja, jossa voi kohdata Pyhän ja kyllä;  luonnossa,  löylyssä ja kirkossa, juuri siellä sen voi kohdata, siellä sielu lepää. Kainulainen puhuu myös eroottisuudesta pyhän kohtaamispaikkana ja Magdalan Marian aistillisesta viisaudesta.Pyhyyden ja mystiikan kaipuuseen oikein sopiva kirja!

Siru tutkii, että onko kukaan uskaltanut lirauttaa Olavi Lanun veistoksen juurelle.

Kotiseutumatkailua

  

Taiteilija Kaarina Kaikkonen ripustaa paitoja Iisalmen Raatihuoneen ulkoseinälle.

Päivä alkoi Iisalmesta, Kuutolankadulta, samalta, missä isä pikkupoikana juoksenteli, kasvoi, lähti sotaan ja maailmalle.  Vanhat talot on purettu ja uutta rakennettu, niin pitääkin. Tänä päivänä Miettis-Kalevin nuorin tytär vilkuttelee parvekkeelta samaisella kadulla.

Anneli, Jarmo ja Ossi.

 Matka jatkui Valkosen Pian ja Marian kanssa Sukevan tsasounan praasniekkaan. Sukeva on minulle hengellisen elämän alkukoti. Kun pikkutyttö viedään korvesta kirkkoon niin kyllä siinä aistit aukeaa. Jo junamatka Pyöreen pysäkilta suureen maailmaan, Sukevalle, oli elämys, saatikka sitten  lasimosaiikki kirkon katonrajassa ja rytmikäs körttilaulanta. Tästä kirkosta vieraannuin. Kun kyllästyin olemaan pakana, aloin pyöri toisen kansakirkon liepeillä ja pyörin edelleen.

Piispallista juhlavuutta. Metropoliitta Panteleimon, naapurin poika Vieremältä.

Maria ja Pia 

Takaisin Iisalmeen ja Raatihuoneelle. Siellä syötiin.
Tässä salissa ukkini Taavetti Miettinen istui tuoreen kaupungin kaupunginhallituksessa nuorsuomalaisten edustajana. Samaan aikaan toinen ukkini Antti Ruotsalainen  elätti suurta perhettään Ryönän sahan Ukonniemen torpassa Kiuruvedellä.  Molemmat ukit tunnettiin monipuolisina ja kekseliäinä, liikkuvina miehinä. Taavetti käväisi Amerikassa ja Anttikin oli sinne matkalla, mutta päättikin hoidella jonkin aikaa  Jokelan kartanossa rengin vakanssia ja palasi sitten takaisin Kiuruvedelle. Olisi tässä siis hyvät (tai pahat) prosentuaaliset mahdollisuudet olla jenkkityttö. Loppujen lopuksi synnyin Iisalmen Makkaralahdella.Yeah.

Iisalmen raatihuone sisältä....

Raatihuoneen ulkokuori sai tänään paitapeiton, kun taitelija Kaarina Kaikkonen toi kotikaupunkiinsa oman tavaramerkkinsä,  liehuvat paidat. Tässä taiteilijan  muita töitä http://kaarinakaikkonen.com/

... ja ulkoa. 

On juuria Iisalmessa, Sukevalla ja Kiuruvedellä, mutta syvimmällä ne ovat Lapinlahden mullassa. Joku tyyppi lähti 1700-luvulla Vehmersalmelta, Miettisten kantakylästä kohti pohjoista ja pysähtyi Lapinlahden Alapitkän Naarvanlahteen... mutta tämä on jo toinen tarina.

Lapinlahden taidemuseo

Kirsi Neuvonen: Karhuntalja 2015

Täällä tein omavaltaisia taidetulkintoja, mutta onneksi mukana oli hoksaavainen nuori, joka ymmärsi paremmin taiteilijan tarkoituksen. Toisin sanoen huomasi kokonaisen patsaan, joka oli mennä minulta kokonaan  ohi.

Maria oli muuten vähällä saada taulun seinälleen, mutta Pia  huomasi vähän ennen maksuhetkeä, että hinta tarkoittikin pelkkiä kehyksiä. Taulu on kyllä kaunis korttinakin.

Automatkan aikana järjesteltiin taistolaiset, revarit, kolmaslinjalaiset, kirveslinjalaiset, mikkihiirikerholaiset, SKP, vihreät, jopa demarit ja ay-liike paikoilleen. Käytiin jotkut vaalit uudelleen ja perustettiin Vasemmistoliitto. Taisi  siinä papitkin joutua ruotuun ja itseasiassa koko maailmankaikkeus.