Jokihelmisimpukat

 

Eilen 1.8. Putkisalon kartanossa Rantasalmella sellotaiteilija Pauliina Haustenin ja kirjailija Anni Kytömäen esitys kosketteli monenlaisia kohtia minussa. Esitys pohjautui Annin Finlandia-palkittuun kirjaan Margarita. Piti mennä oman blogin syövereihin ja katsoa, mitä on tullut kirjoitetuksi ko. kirjasta kuusi vuotta sitten. Niin oli kökköä, että poistin koko merkinnän. Mutta asiaan. Anni menee kirjassaan - viisi vuotta ennen kuin  metsäkone ajoi satoja kertoja erittäin uhanalaisten  raakkujen eli jokihelmisimpukoitten yli Suomussalmella - raakkujen  maailmaan. Kirjassa on yksityiskohtainen kuvaus raakkujen hädästä, kun niitten elinaluetta möyritään. Kirjailija on todella ennustaja. Annin luennan välissä Pauliina improvisoi sellollaan joen tilannetta hyvin selkäpiitä karmivasti. Ihminen kirjassa keräsi hätäpäissään ämpäriin 46 raakkua ja vei ne turvallisempaan veteen. Kun Hukkajoella tuhoitui 2300 raakkua, tuntuu luku 46 pieneltä, mutta näistä pienistä teoista maailma pelastuu. Ei ole suotta lajitteluastiat käytössä. Oli yllätys  kuulla, että taiteilijat eivät olleet tavanneet ennen esitystä ja kaikki tapahtui spontaanisti ja tunteella. Tämä heijastui erityisesti sellististä. Annillehan omat teksitit ovat tutumpia, mutta hänen rauhallisuutensa verrattuna itkevään selloon loi juuri sen kontrastin, joka takuuvarmasti vei sanoman kuulijalle perille.  Joroisten Musiikkipäivät eivät ole hienohelmojen hymistelyä kartanomaisemissa, toki sitäkin, mutta ainakin minä lähdin kotiin hyvin kiitollisena herättelystä ja taiteen kyvystä tuoda isoja asioita esille.