Sieppari on Elävien Runoilijoiden Seuran julkaisema kulttuurilehti.
Viime numeron teema oli elämäkerta ja muistelmat. Minultakin pyydettiin lehteen
artikkelia. Tallennan julkaistun kirjoituksen myös tähän blogiin, vähän
lyhennettynä kylläkin.
Kirjotin siis näin:
Lukevana ja
kirjoittavana ihmisenä tarinat ovat aina kiinnostaneet. Kirjallisuusterapiakoulutuksen,
luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden opintojen myötä rohkaistuin ohjaamaan
elämäkertakirjoittajia erilaisten koulutusinstituutioitten ja yhteisöjen
kautta.
Omaa elämääni olen läpikäynyt Valamon opiston kurssilla joskus viime
vuosituhannella. Näihin lähes kymmeneen vuoteen, joina olen tätä toimintaa harjoittanut
ei sisälly yhtään samanlaista vuotta. Toki kurssilaiset ovat kaikki erilaisia,
mutta myös ohjaustapani ja välineeni ovat muuttuneet ja kehittyneet. Työ
tekijäänsä opettaa.
Rakenteellisesti kurssini rakentuu Pepi Reinikaisen
kehittämään Elämänkaarikirjottamisen malliin. Tästä mallista erityisesti
pidetty on ollut se, että koko tarina aloitetaan isovanhempien ja omien
vanhempien tarinasta. Kurssin aikana rakennetaan kokonainen sukupuu juurineen
päivineen. Terapeuttisen sukupuun tarkastelussa pohditaan, mitä sukupolvien
välisiä ketjuja kannattaa vahvistaa ja mitä katkoa. Kannammehan mukanamme
tapoja, tottumuksia ja arvoja yli sukupolvisuuden. Näiden asioiden tietoiseksi
tekeminen lisää, jos mikä, itsetuntemusta ja ymmärrystä omaa ja suvun käyttäytymistä
kohtaan. Jo mummoni itki jokaista perhosta…Jo mummoni opetti kortinpeluun…Meidän
suvussa lakaistiin pahat asiat maton alle…Esimerkkejä on lukemattomia. Tässä
vaiheessa pohditaan myös sitä, millaisen jäljen itse jätän omaan elinpiiriini. On tärkeää verrata oman elämänsä kulkua myös yhteiskunnan
historiaan. Kuinka moneen on vaikuttanut sota, maaseudun rakennemuutos,
yleislakko jne. Elämän tapahtumien tutkimista ja raamittaa kehityspsykologian
perustuntemus. On helpottavaa huomata, että en olekaan ainoa maailmassa, jolla
vielä 35-vuotiaana alkoi uusi iso inventaario- vaihe. Carl Jung korostaa tätä
ikää merkittävänä elämän paaluna. Tieto, että ihmisenä olemisen kehitys jatkuu
aina hautaan, antaa runsaasti uutta potkua arkeen. Vaikkapa katkeruudesta
vapautuminen saattaa yllättäen avata oven ihmisarvoiseen vanhuuteen. Se
oivallus, ettet koskaan ole valmis, tekee elämästä kiinnostavan.
Kurssilla voi
käydä elämäänsä läpi joko seitsemän vuoden jaksoissa tai teemoittain.
Kirjoittajalla on vapaus valita oma lähestymistapansa kuin myös
kirjoittamistyylinsä. Tärkeintä on löytää sopiva ja itselle ominainen muoto.
Kirjoittaa voi satoja liuskoja tai kuitata elämä pienellä runolla. Joka
tapauksessa tavoitteena on nostaa tarinat elämää kantavaksi voimaksi.Kirjoitusprosessi
ei ole välttämättä helppo. Eteen saattaa tulla kaikenlaista, mutta se kannattaa.
Eletty elämä saa merkityksen usein vasta jälkikäteen ja vasta kirjoittaessa se
saa muodon. Yllättäen muistoissa on myös informaatiota tähän päivään ja
tulevaan.
Kurssillani ei jaeta omia kirjoituksia toisten luettavaksi. Ainoastaan
minä luen ne. Kuljen tukena vaikeitten ojien yli. Koetan auttaa näkemään jotkut
roskat kultana. Koska viitekehykseni on sairaanhoitajuus, olen prosessissa
enemmän kansakulkija kuin terapeutti tai opettaja. Kahdenkeskinen kommunikointi
tapahtuu sähköpostin kautta. Kahden viikon välein tapahtuvien lähitapaamisten
merkittävyys perustuu kirjallisuusterapian kolmeen kulmakiveen; osallistujan,
ryhmän ja koulutetun kirjallisuusterapiaohjaajan väliseen vuorovaikutukseen. Lähitapaamisissa
jaetaan kirjoittamiskokemus, ei niinkään salaisuuksia. Tapaamissa palaudutaan
edellisen tehtävän esiin nostamista ajatuksista ja käydään läpi avustavia
kysymyksiä seuraavaa kirjoitusjaksoa varten. Antoisinta lähitapaamisissa on
muistia avaavat erilaiset luovuusharjoitukset. Näiden tehtävien avulla
osallistuja oppii luottamaan omaan ääneen, opettelee olemaan Minä itse. Kaikki
tehtävät palvelevat asian ydintä eli omaa kirjoitusprosessia. Yhdessä olo tarjoaa
myös suvannon tämän päivän haasteisiin.
Kun toimintaan liitetään vahva kannustus luovuuteen ja
rohkeaan irrotteluun, saattaa oheistuotteena syntyä mitä loistavinta proosaa,
runoa, draamaa. Sitähän elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti