Vapaus!

Poistatin nettisivuni.  Kiitos Anssi hienosta grafiikasta ja kaikesta tuesta näiden yhdeksän vuoden aikana, jota olen saanut. Jos tarvitsette hyvää graafista suunnittelua niin suosittelen ja jos luonto kiinnostaa, niin kannattaa vilkaista Anssin kädenjälkeä täältä.

Vaikka sivu meni niin tämä blogialusta jäi. Koetan rohkaistua ottamaan tämänkin rennommin. En kuitenkaan niin rennosti kuin ystäväni Pia, joka jättää kirjoitusvirheitä blogitekstiin autenttisuutta lisäämään. Tähän en vielä kykene, vaan koetan oikolukea tekstin ennen kuin julkaisen.

 Itsekin odotan, että irtooko mitään ja saanko sisäisen kontrollin vaikenemaan.

En tarvitse nettisivua  enää, kun ei ole mitään tiedotettavaa. Alkaa nimittäin viimeinen kurssi vedellä viimeisiään. Päätöstä lopettamisesta kun en itse saanut aikaiseksi niin asiaan puuttui tietty episodi, josta ei tässä, ei ainakaan nyt, tämän enempää.  Ehkä jotain pientä kurssitusta tulee jatkossakin, mutta kyllä tämä nyt oli tässä. Täytän piakkoin 65v. ja eikös silloin pidä alkaa oleskelemaan entistä enemmän mukavuusalueellaan. Minullehan se taas on mitä milloinkin ja kestää suunnilleen kolme vuotta.  Kirjoittaminen ei kuulu tähän kategoriaan. Siinä ei tosin ollakaan pilvissä kuin ihan hetkittäin. Silleen sopivasti, että kiinnostus säilyy. Kerrankin, viimeinkin voi sanoa, että kirjoittaminen on nyt elämän päätehtävä. Siitäkin olen  onnellinen, että voin nyt häiriintymättä elää kirkkovuotta ja sehän meillä ortodokseilla on hyvin rikas.

Luin Juice Leskisen elämäkerran Risainen elämä. Tuttua.  Lähdetään liikkeelle Pohjois-Savon perämetsistä, innostutaan runoista ja rockista, koetetaan parantaa maailmaan ja lyödään päätä seinään. Näinhän se noin niinkuin lyhyesti meni minullakin. Juice nyt oli nero ja niinpä hänelle kävikin huonommin kuin tällaiselle keskinkertaiselle tallaajalle. Vai kävikö? Juice elää niin kuin klassikot, ikuisesti.
Ensi kesän Saimi kedolla- kirjallisuustapahtumaa ja kevään Sanastus-tapaamista varten luvun alla on Saima Harmaja. On vähän haasteellista kyllä ottaa Juice ja Saima peräkkäin käsittelyyn, mutta toisaalta, sama tuska näitä tuntuu kalvavan.