Pätkä Kuopion Kaupunginteatterin esitteestä:
Vaimoni, Casanova on
näytelmä rakkaudenkaipuusta ja kivusta, sekä tuhoon tuomitusta yrityksestä
pysyä kohtuudessa ja hyvässä käytöksessä. Se on eroottinen komedia
loppuunkulutetusta valloittajan naamiosta, jonka läpi jo kuultavat kantajansa
epävarmat, nälkäiset, avuttomat ja yksinjäämistä pelkäävät kuolevaiset kasvot.
Yllä olevan esitteen ja
ohjaaja Leea Klemolasta tehdyn haastattelun (HS 20.11.) innoittamana teatteriin
lähtö oli mieluista ja ilta täynnä odotusta, että nyt on jotain uutta ja
inspiroivaa on tulossa.
Esityksen alku oli
lupaava. Näytelmä sijoittuu teatterimaailmaan. Talon diiva, ikääntynyt näyttelijä
Kyllkki Lalla (Seija Pitkänen) on joutunut sairaslomalle saatuaan syytteen
seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla. Paluu töihin on raastavan tuskallista ja
entistä paikkaa on vaikea löytää. Kyllikin taistelu käy luihin ja ytimiin. Tässä
vaiheessa suuret aplodit näyttelijä Seija Pitkäselle!
Sitten pudotaan.
Näyttämölle tulee liukuhihnalla erilaisia teemoja. On sukupuoli-identiteettiä
etsivä ihminen. Mies haluaa eroon sisäisestä tytöstä. Olisi ollut ihan
mielenkiintoista mennä tähän teemaan syvällisemmin.
Vanhenevan naisen kipuilu ”parasta ennen” päiväyksen
ohittamisesta olisi myös ollut oma aiheensa. Onko tuo nyt kovin uusia
näkökulmia avaava asenne, että seksi ja viehättävyys loppuu vanhetessa. Ei
muuten lopu. Tätähän Kyllikki pelkää ja taistelee vastaan. Miksi ei sitten
voita taistelua vaan muuttuu coyboyksi. Tämä kohta ei avautunut sitten
ollenkaan.
Näytelmän valopilkku on
Kyllikin ja Jukan välinen rakkaus. Huikentelevan vaimon kanssa ei ole helppo
elää. Jukka on kuitenkin Kyllikin taustalla turvahahmona ja kun Jukka tarvitsee
apua niin Kyllikki tukee sydämen pohjasta. He ovat pari.
Jos Leaa Kleomola ei
olisi sanonut haastattelussa, että kuvaa alastomuudella kuolemaa, olisin
ihmetellyt alasti loikkivaa miestä. Nyt kun tiedän, ymmärrän, mutta kuinko moni
katsomossa oli lukenut samaisen päivän Hesarin?
Esitystä häiritsi
lavalla kouhottaminen, päälle puhuminen ja teemojen hajanaisuus. Esitys meni
niin kiireellä, että ajatus ei pysynyt mukana. Hitaampi tahti olisi ollut
parempi tällaiselle vanhenevalle naiselle, jonka jotain kohtaa esitys näköjään
kosketti, koska aiheutti näin voimallisen reaktion. Teatterin tavoite siis toteutui.
