maanantai 20. syyskuuta 2021

Tämä läpinäkyvä sydän

Tämän syksyn, ehkä koko vuoden paras lukemani kirja on ehdottomasti Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän (Otava 2021).
Kirjan takakansi


 Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan Hankoon, mutta voisivat sijoittua mihin vaan, jossa toisiinsa nähden mahdottomuudet kohtaavat. Päähenkilöt ovat nuori,  aistikas ja intohimoinen Beata sekä ukrainalainen sotavanki, palavasilmäinen kaunis Ivan. He tuskin kohtaavat puhumattakaan yhteisestä kielestä. Rakkaustarina tapahtuu ennen kaikkea Beatan pään sisällä. Ivan pitää naisen hengissä vaikean ajan yli olemalla olemassa. Pari nopeaa puskakohtaamista ilman yhteistä kieltä ei tavallisessa elämässä riittäisi suureen rakkauteen. Kysymys onkin Beatan keinosta pitää itsensä älyissään. Hän rakentaa Ivanista itselleen suvannon, olotilan, jossa voi lievittää läheisyyden ja rakkaudenkaipuuta, haaveilla oikeasta elämästä ankean sota-ajan keskellä. Tarina ei itsessään ole erikoinen, mutta tapa, jolla Katja Kallio tarinan kertoo tekee kirjasta huikean. Paikka paikoin voidaan puhua jopa proosarunosta. Tässä pari tekstiesimerkkiä:

  Linnut lehahtivat lentoon sisälläni. Ne olivat sulkeneet siipensä kuin sateenvarjot, pysyneet komerossaan niin kauan, että olin unohtanut ne tai pitänyt niitä kuolleina. s.49 

 Ensimmäinen suudelmasi maistui nälältä ja huusi suussani. En ymmärtänyt mitä, sen kun vain huusi täyttä kurkkua. ---- Kohta suudelma rauhoittui ja jäi uiskentelemaan suuhuni hitaana kuin merihevonen. s.131

 Vähitellen illat alkoivat taas kiskoa valoa pidemmälle ja ohuemmaksi, ja yhtenä päivänä jäät lähtivät. Yöt olivat kuin mustikkamaitoa s. 183

Kielen lyyrisyydestä huolimatta tapahtumat on kuvattu tanakasti ja kronologisesti. Kirjasta löytyy ajan arkirealismia, se ei ole pelkästään Beatan haaveilua. Unelmat ja arki ovat tasapainossa, eikä mikään tekstissä vaikuta epäuskottavalta.
 Kirjan opetus on, että kun ihminen pitää kiinni omasta ytimestään ja toivosta, hän selviytyy mistä vaan. 
 Kirja on itsenäinen teos, mutta tarinan voi aloittaa lukemalla Katja Kallion Säkenöivät hetket (Otava 2013) jossa kerrotaan Beatan isoäidin ja äidin tarinaa. Ehkä saamme vielä lukea, että mitä tapahtuu Beatan lapsille Agnesille ja vielä syntymättömälle mustasilmälle. 

 Tällaista haluan lukea, en kenenkään jaarittelua omasta navastaan, joka näyttää nousseen nykykirjallisuudessa kuvailun pääkohteeksi.