Tapahtui lauantaina Lapinlahdella

Aluksi. Halosen taiteilijasukuun kuuluvalla kuvataiteilija   Seppo Väänäsellä on Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä   Hiljaiset virrat-näyttely. Tauluja voi katsella tästä Näyttely oli ehjä kokonaisuus, mutta miten minulle tuli jotenkin kylmä. Tunne ei johtunut talvimaisemista, vaan kylmyys henkäisi näyttelysalissa jo ennen kuin olin nähnyt yhtäkään taulua. Yhden nimi olikin Jätetty. Taide voi vaikuttaa näinkin.

Näyttelyn jälkeen onneksi istahdin Pasimusic- tapahtumaan kuuluvaan Kaikkiin neljään tulleen - konserttiin. Enpä ole tämänkään taiteenlajin ylin asiantuntija, mutta käyn silloin tällöin istumassa kamarikonsertissa. En erota pimpparautaa, että soiko se oikein vai ei, mutta sanaton musiikki antaa tilaa olla itsensä kanssa. Ei voi puhua, ei liikkua, ei räplätä kännykkää eikä piirrellä.  Tunnelmaa voi verrata jumalanpalvelukseen sillä erotuksella, että kirkossa on voimakas rukouksen elementti läsnä. Lauantain huilu-runokonsertti oli rauhoittava kokemus. Nuori huilisti Johanna Kärkkäinen soitti ja luki välillä omia runojaan kirjastaan Kädet lokakuun harmaat. Pasi Lyytikäinen oli säveltänyt teoksen Edith Södergranin runoihin, mutta hyvin sopi myös Johannan runoihin ne sävelet. Sopraano Tuuli Lindeberg oli myös taitava, mutta ei sillä tavalla sävähdyttävä kuin huilisti. Että voikin yhdestä soittimesta lähteä niin monenlaista ääntä ja tunnetta!

Pulkkisseuran vuoden päätapahtuma Romaanihenkilön kuolema-seminaari oli osa Pasimusic-festivaalia. Tilaisuuden oli suunnitellut ja organisoinut rahoitusta myöten seuran kantava voima kirjailija Gerry Birgit Ilvesheimo. Kirjallisuustilaisuus oli laadukas, kiitos asiantuntevan paneelin ja keskustelevan yleisön.
Yksi panelisteista onkin jo kirjoittanut blogin tapahtumasta. Pieni tarkennus Penan blogiin: ajatuksen kirjailijaresidenssistä lausui ensimmäinen tutkija Terhi Utriainen. Pasi Lyytikäinen kannatti lämpimästi ajatusta ja uskon, että nyt on sellaiset voimat liikkeellä, että Lapinlahdella on ennemmin tai myöhemmin kirjailijaresidenssi. Paras paikka olisi tietenkin Matti Pulkkisen koti ja kirjailija Liisa Laukkarisenkin aikaisemmin asuttama Runo-Raitala, mutta sen saamiseen lienee liian monta mutkaa matkassa.
Kun en saanut tilaisuudessa sanotuksi niin kiitän tässä (vaatimattomassa) yhteydessä Pasi Lyytikäistä hyvin alkaneesta yhteistyöstä.  Pitkälti tämän yhteistyön ansioista jopa Lapinlahti on herännyt noteeraamaan Matti Pulkkista.  Kävihän niin, että kun seura muutama vuosi sitten perustettiin niin pitäjälehti Matti ja Liisa oli varmaan ainut aviisi valtakunnassa, joka ei noteerannut seuran perustamista. Muuten olemme saaneet ihan mukavasti näkyvyyttä.  Lauantainen oli harvinainen kirjallisuustapahtuma siinä mielessä, että enemmistö osallistujista oli miehiä ja koko yleisö innostunutta. Hienoa, että Lapinlahti on nyt liikkeellä!

Kulttuurimaanantai

Tänä aamuna tuli Partasen Seija tulostamaan ja skannaamaan juttujaan - sillä seurauksella, että koko päivä meni ihan muissa puuhasteluissa kuin oli tarkoitus. Seija on sellainen kulttuurihenkilö ominaisuuksiltaan, että sen kanssa kun alkaa ideat virrata, siitä ei loppua tule.

Matti Pulkkisen muistoseuran sihteerin Pian www.piavalkonen.fi kanssa värväsimme Seijan suunnittelemaan ja ideoimaan seuran kirjastokiertuetta.
Meillähän on tarkoitus viedä kirjallisuuden ilosanomaa Itä-Suomen syrjäisimpiinkin kolkkiin, niille maille ja mannuille, jonkalaisista kylistä olemme ainakin Matti ja minä saaneet eväät.

Matti Pulkkisen muistoseura perustettiin Kajaanin Runoviikoilla heinäkuussa 2015 Kuvassa Matti Pulkkinen.

Luin Kun pesäpuu itki- romaanin joskus 1970-luvun lopulla ja taisin todellakin itkeä. Kirjan tapahtumat ovat niin tuttuja, ja kieli verevää itäsuomalaista, että tosiaan oli kuin kotiinsa olisi tullut. Matka Pietarsaaresta Savonlinnaan olikin yllättävän pitkä.

Pulkkisen kirjan kautta tajusin, mitä olin kaivannut maailmalla eniten, omaa kieltä, omaa murrealuetta, sitä, että ymmärtää aidantolppaakin puolesta sanasta. (voi voi savolaista tyttörukkaa ruotsinkielisellä pohjanmaalla). Ei Matti savoksi kirjoita eikä karjalaksi, mutta siellä se on rivien välissä kaikki oma ja tuttua kuin lapsivedessä kelluminen syvimmissä unissa.

Matin muukin tuotanto on lukemisen arvoista. Ehdotus rakkausromaaniksi- teos poiki Pian päässä sellaisen idean, että järjestetään Lapinlahden Aikataikassa 2016 Ehdotus rakkausromaaneiksi-seminaari.
Siellä tutkaillaan rakkausromaaneja puolelta jos toiselta. Mahtava väläys Pialta, jonka ajatus juoksee yleensäkin niin, ettei ehdi kissaa sanoa.

Kyllä nämä seijat ja piat sitten rikastuttavat elämää!