Kulttuurimaanantai

Tänä aamuna tuli Partasen Seija tulostamaan ja skannaamaan juttujaan - sillä seurauksella, että koko päivä meni ihan muissa puuhasteluissa kuin oli tarkoitus. Seija on sellainen kulttuurihenkilö ominaisuuksiltaan, että sen kanssa kun alkaa ideat virrata, siitä ei loppua tule.

Matti Pulkkisen muistoseuran sihteerin Pian www.piavalkonen.fi kanssa värväsimme Seijan suunnittelemaan ja ideoimaan seuran kirjastokiertuetta.
Meillähän on tarkoitus viedä kirjallisuuden ilosanomaa Itä-Suomen syrjäisimpiinkin kolkkiin, niille maille ja mannuille, jonkalaisista kylistä olemme ainakin Matti ja minä saaneet eväät.

Matti Pulkkisen muistoseura perustettiin Kajaanin Runoviikoilla heinäkuussa 2015 Kuvassa Matti Pulkkinen.

Luin Kun pesäpuu itki- romaanin joskus 1970-luvun lopulla ja taisin todellakin itkeä. Kirjan tapahtumat ovat niin tuttuja, ja kieli verevää itäsuomalaista, että tosiaan oli kuin kotiinsa olisi tullut. Matka Pietarsaaresta Savonlinnaan olikin yllättävän pitkä.

Pulkkisen kirjan kautta tajusin, mitä olin kaivannut maailmalla eniten, omaa kieltä, omaa murrealuetta, sitä, että ymmärtää aidantolppaakin puolesta sanasta. (voi voi savolaista tyttörukkaa ruotsinkielisellä pohjanmaalla). Ei Matti savoksi kirjoita eikä karjalaksi, mutta siellä se on rivien välissä kaikki oma ja tuttua kuin lapsivedessä kelluminen syvimmissä unissa.

Matin muukin tuotanto on lukemisen arvoista. Ehdotus rakkausromaaniksi- teos poiki Pian päässä sellaisen idean, että järjestetään Lapinlahden Aikataikassa 2016 Ehdotus rakkausromaaneiksi-seminaari.
Siellä tutkaillaan rakkausromaaneja puolelta jos toiselta. Mahtava väläys Pialta, jonka ajatus juoksee yleensäkin niin, ettei ehdi kissaa sanoa.

Kyllä nämä seijat ja piat sitten rikastuttavat elämää!