Oli mukavat Varkaus-päivät!
Eilinen ilta meni istuessa luterilaisen kirkon valtavan 240 neliömetrin kokoisen freskon äärellä. Teos on tiettävästi pohjoismaiden suurin alttarifresko ja siihen on kuvattu paikallista elinkeintoelämää paperirullineen sekä ihmisten elämää kaikkine iloineen ja suruineen. Jylhä urkumusiikki antoi teokselle ihan uuden ilmeen.Freskon on maalannut Lennart Segerståle vuosina 1954-54.
Tämä päivä alkoi Museokeskus Konstin järjestämällä museobussikiertueella Alvar Aallon suunnittelemiin rakennuskohteisiinn. Alvar ja Aino Aaltohan olivat Varkauden suuren nimen Walter Ahlströmin tyttären Mairen ja ja hänen miehensä Harry Gullichsnin hyvä ystävä. He perustivat mm taideyhtiö Artekin. Varkaudessa on siellä sun täällä Aallon suunnittelemia kohteita ja kokonaisuuksia ja yhtä paljon toteutumattomia suunnitelmia. Tuolla ne arkisesti elävät omaa elämäänsä. Ja sehän se tärkeintä onkin, että edelleen elävät kuten Pirtinvirran valimorakennus, jossa tänä päivänä toimii teknologiayritys Sumitomo. Edelleen valimossa näkyy Aallon kaaret ja lasitiilet. Aallon suunnittelemissa pientaloissa eletään nykypäivää.
Kiertueen jälkeen oli rakennusteemainen seminaari Warkaus-salissa. Entinen museonjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta lateli ulkomuistista koko Varkauden rakennushistorian aina 1800-luvulta saakka. Entinen kaupunginarkkitehti Heikki Lonka jatkoi siitä, mihin Hanna-Leena lopetti. Heikki, itsekin Aallon toimistossa työskennelleenä, tiesi pikantteja yksityiskohtia Aalto-ajalta.
Koska viime yönä satoi, jäi Shamaanirumpujen yö Kämärissä kokematta, mutta Taideksus Väinölän Sydämen viivat - Elämän värit - näyttelyn ehdin nähdä jo aiemmin. Olisi ollut kiva kuulla Mikko Keinosen muinaisuusluento, Päivi Konttisen Runorentoilu- juttu ja musiikkiluokkien esitys kirjastolla. Meni ohi myös Tyyskän Folk Varkaus.
Niinkuin kaverini Maija sanoi: Nyt on aivot taas järjestyksessä ja jaksaa mitä vain.
