Vulpes vulpes

Lähelläni pyörii Kettumies. Tapasin hänet reilu kymmenen vuotta sitten järven jäällä. Emme ehkä koskaan olisi pysähtyneet, ellei saman ikäiset koiranpentumme olisi lähteneet kiertämään lähisaarta niin että niistä näkyi vain kaksi liikkuvaa pistettä. Pakkohan siinä oli olla, potkia jäätä, puhua niitä näitä säästä, jäästä. Siitä eteenpäin  ilmaantuivat usein tielle, ensin koira ja  sitä jo osasi odottaa, että kohta mies. Arkisista asioista mentiin syvemmälle niin kuin ystävyyden kehittyessä tapahtuu. Jossain vaiheessa, taisi jo koivu olla lehdessä, läheisyys alkoi olla niin vahvaa, että aloimme puhua itsestämme parina.
Mutta miksi Kettumies? Sitä ryhdyin miettimään, kun ystäväni Pia nimesi blogissaan kanssakulkijani Kettumieheksi. Ehkä Pia tavoitti alitajuisesti jotain oleellista.
Suomalaissa eläinsaduissa kettu on yleensä tarinoiden alkuun paneva voima. Viekas, ovela, varovainen, sukkela ja nokkela. Se tarkkailee tapahtumia etäänpää, ulkokehältä, saatta kadota näköpiiristä ja sitten ilmaantua ihan jostain muusta suunnasta paikalle kuin ei olisi poissa ollutkaan. Kauempaa sen on hyvä muodostaa kokonaiskuva ja tehdä itsenäisiä johtopäätöksiä. Yleensä tapahtumat päätyvät ketun toivomaan ratkaisuun.

Kettumies ja Koira metsässä

Faabeleiden lisäksi ketun on tehnyt tunnetuksi ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry (1900-1944) maailman eniten myydyssä kirjassaan Pikku prinssi (1943, suom,1951).

Tässä lainauksia tästä iki-ihanasta kirjasta:

-  Hyvää päivää, sanoi kettu.

- Hyvää päivää, vastasi kohteliaasti pikku prinssi, joka kääntyi katsomaan, mutta ei nähnyt ketään.

-Minä olen täällä, sanoi ääni omenapuun alta…

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…

- Minä olen kettu, sanoi kettu.

- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…

- En voi leikkiä kanssasi, kettu vastasi. Minua ei ole kesytetty.

- Ai, anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mitä tarkoittaa ”kesytetty”?

- Se on aivan liian unohdettu käsite, sanoi kettu. Kesyttää on sama kuin ”solmia siteitä…”

- Solmia siteitä?

- Aivan niin, kettu sanoi, nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…

-Alan ymmärtää, sanoi pikku prinssi. 

-Jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askelten äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. 

 - Ole hyvä, kesytä minut! kettu sanoi.

- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.

- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!

- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.

- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.

- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pitemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni…

  ---
  - Jää hyvästi, hän sanoi.

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Jälkikirjoitus väärinkäsitysten oikaisemiseksi: hyvästejä ei olla heitetty :)