Virallisen kurssituksen loputtua huomasimme, että ryhmä on niin yhteen nivoutunut, ettei hajoaminen tule kysymykseen. Saimin nimipäivä oli jotenkin sopivasti kalenterissa siinä kohtaa, johon suunnittelimme kesätapahtumaa. Saima Harmajan lisäksi mieleen tuli Eero Järnefeltin taulu Saimi kedolla. Siinä Saimi kellottaa pöpelikössä ja poutapilvet soutaa taivaalla.
Eero Järnefelt: Saimi kedolla |
Sen jälkeen Saimit ovat kokoontuneet enemmän tai vähemmän julkisesti.
Tänä kesänä Anja-Saimi kutsui meidät
kotiinsa Sorsakoskelle. Sielläpä syntyikin varsinainen performanssi. Anja oli
järjestänyt vintilleen valtavan määrän vaatteita, koruja, kenkiä ja
kaikenlaista rekvisiittaa. Jokaisen piti pukeutua joksikin.
Sitten ruokapöydässä Anja esitteli itsensä piiaksi, jolle
oli jäänyt tämä Esterilän kartano, kun isäntäväki meni Pariisiin. Jokaisen
piti ihan extempore siinä ruokapöydässä, oudot kamppeet päällä kehittää
itselleen tilaisuuteen sopiva rooli.
Oli siinä sekalainen seurakunta. Oli Niiskumuikkunen,
Nuuskamuikkusen sisarpuoli, aikakoneella tullut tuohihattuun ja virsuihin
pukeutunut savolainen alkuasukas suoraan kodasta, paronitar Wittenberg Saksasta sekä sekava joukko
kartanon sukulaisia, vävyjä, tyttäriä, tätejä. Joukkoon oli eksynyt myös sanaton
ja välillä jalaton mies.
Minä keksin olla Pariisista tullut Musta Venus, runoilija
Baudelairen muusa. En muistanut siihen hätään B:n runoa ulkoa joten lausuin
"mahtava peräsin ja pulleat purjeet".
Kyllä ihmisen pitää leikkiäkin välillä ja Saimit sen
osaa!
Kuvan otti Tuula Kumpulainen, joka ei siksi ole kuvassa. |
Kartanon herkkuja a´la Anja-piika |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti