Ajattelin kirjoittaa köyhyydestä Hesarin köyhyystutkimuksen ja joulun ydinsanoman innoittamana.
Sain liuskan analyysia, kun alkoi ahdistaa niin paljon, että deletoin koko söherryksen.
Olisin ylistänyt niukkuutta ekologisena elämäntapana, mutta teksti näytti aika nololta, kun luki sitä omien lähiköyhien silmillä. Tuttavapiiriin kuuluu sekä näitä ”..ja maailma paranee” - köyhiä että ihan muuten vaan köyhiä. Ehkä onnellisempi on se, joka on itse valinnut niukkuuden kuin se, joka siihen joutui erinäisten seikkojen takia.
Minusta on hyvä määritelmä se, että köyhä ei ole se, joka kituu ison asuntolainan kanssa, vaan se, joka ei sitä lainaa saa. Juuri näin.
Kaikkein köyhin on kuitenkin se, joka ei anna paljostaan. Muistetaan tämä.
Olisin moittinut suomalaisten asenteita kuten sitä, että halutaan auttaa lapsia ja vanhuksia, mutta ei päihdeongelmaisia eikä pitkäaikaistyöttömiä. Entäs jos kaikkea sattuu samaan perheeseen. Viedäänkö lapset ja vanhukset muualle autettavaksi? Itse asiassa usein viedäänkin.
Turha on pienen piipittää, mutta toivon, kaikissa kohtaamisissa ja ihan kaikessa päätöksenteossa pohjana olisi ihmisarvo. Se on ollut vähän kortilla viime aikoina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tehnyt kymmeniä vuosia töitä näiden oikeasti köyhien parissa ja tiedän läheltä, mutta kuitenkin vierestä katsottuna, mitä se on. Ja sen verran ehdittiin itsekin olla tosi köyhiä isäni kuoleman jälkeen, että on omaakin perspektiiviä asiaan.
VastaaPoistaKyllä on köyhyys tuttu, vaikka hyvinvointiakin on saanut maistaa. Sanon suoraan, että itselleni on helpompaa tämä nykyinen niukka elämä. En vaihtaisi ikinä enää siihen juoksuun,jota elämä on ollut.
PoistaKun ei ole velkaa eikä alaikäisiä lapsia niin ei sitä paljon tarvitse. Se olisi tietysti hyvä, et olisi edullinen perusterveydenhuolto jos sattuu sairastumaan tai muuten apua tarvitsemaan.