keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Tammikuu 2021

 


Tervetuloa ihana tammikuu, ihana talvi! 

Tiedossa ei ole sen kummempia odotuksia kuin ne perinteiset, että pysyisi itse ja pysyisi läheiset terveinä, nuoret onnistuisivat tavoitteissaan, aikuiset eivät pahimpia kolhuja saisi ja että jokaisen elämään eksyisi muutama valopilkkukin. Siinä on toivetta kerrakseen, kun meidänkin perheen ovea korona koputtelee.  

Mutta nyt ihan vaan itseeni. Tänä vuonna olen lähestynyt ikuisuuskysymystä, parempaa fyysistä kuntoa (lue painonhallintaa) ihan uudella tavalla. Mukaan olen houkutellut ystäväni Pian, kun tiedän, että hänellä jos kenellä riittää ainakin alkuintoa. Innon riittämisen pituus on uhka tälle tiimille, mutta kokeillaan.  Avuksi otimme  psykologi Anu Tevanlinnan uutuuskirjan Hyvinvointia mielelläsi


Tässä  kirjassa ei lasketa kaloreita eikä punnita ruokia, vaan lähestytään problematiikkaa menemällä sen alkulähteille aluksi kartoittamalla omia arvoja ja visioita. Minun visiot on tylsästi kirjattu, mutta Pia piirsi kuvan.

Minun kuvassani lipuisi kanootti peilityynellä järvenselällä, nuotio rapisisi ja kirmaisisin vetreänä metsissä ja kallioilla kuin kauris. Tällä hetkellä kirmailen ainoastaan vesijuoksussa. Muuten paras paikka mielikuvaharjoitteille. Suosittelen.
Näitten perässä kun pysyisi hengästymättä...

Olemme myös ilmoittautuneet Pöperöproffa Patrik Borgin Jäähyväiset jojoilulle-verkkokurssille.
 Myös Patrik lupaa lähestyä asioita syvemmin kuin vaa'an kautta. Varmaan näitten muhkeitten apujen avulla  liikunta sujuu kohta kuin vettä vaan ja jäätelö maistuu pahalle. Voi olla, että ette lue tästä projektista yhtään enempää, ellen sitten innostu pitämään julkista päiväkirjaa, mutta mietin vaan, että ketä kiinnostaa.

Toinen merkittävä tavoite on saada edes editointivaiheeseen romaanintekele. On se kumma, että vaikka edellisen kirjan kirjoitin samalla, kun kävin töissä, opiskelin ja elämä oli kaikin puolin hektistä, tämä tahtoo jäädä. Intoa on ja materiaaliakin, mutta oheistoiminnot ne vaan tuppaa menemään edelle. Sitten taas, kun tiedosto on auki, viihdyn sen kanssa tuntikausia - no ainakin tiedosto on koko päivän auki. 

 

 


 Käytössä kulunut, tärkeä kirja, jossa Serafim Seppälä puhuu ikiaikaisista asioista nykykielellä


Paastoa odotan. Se antaa taas avaimia syvempään elämän tutkimiseen   kysymyksillä Mitä teen näille pienimmille. Miten toteutan rakkauden käskyä. Tähän liittyen olen pienesti luvannut auttaa Leppävirran Vasemmistoa kunnallisvaalityössä, kun tiedän, että sillä suunnalla katsotaan siihen pienimpäänkin. Hyvinvointivaltiota mitataan sen heikoimman  mukaan. Jokainen  ihminen on laulun arvoinen. Siis jokainen. Aina emme onnistu olemaan oman onnemme seppiä.  Koronaan ja maailmanlaajuiseen vihan lietsontaan on vaikea vaikuttaa tältä tontilta muuta kuin toivomalla, että ne laimentuvat vaarattomiksi. 

Kaiken keskellä maailma on sittenkin kaunis.

5 kommenttia:

  1. Laihduttaminen omalla kohdallani on pitkä päätös, vuosi sitten sain painoa pudotettua kahdeksan kiloa, tänä vuonna olen sen saanut pidettyä lähes samassa lukemassa. Joulun aikaan on yksi kilo tullut lisää. Tarkoitukseni on tulevan vuonna yrittää pitkällä päätöksellä pudottaa PYSYVÄSTI 2-3 kiloa ja yrittää pitää paino koko vuoden siinä. Näen painonpudotuksen omana elämäntapamuutoksena ja ajallisesti pitkänä sitoutumissa siihen. En enää jonolle, jos en onnistu pudottamaan, pidän kynsin ja hampain kiinni painon pysymisestä siinä missä on.

    Kirjan kirjoittamisajatusta minun on vaikea suunnitella, koska en osaa kirjoittaa sellasia runoja, jotka olisivat lut.porukan lukijakunnan sellaisia, joita kannattaisi julkaista Leppävirralla. Tuskin niitä moni lukisi, ja yhteyteen ORIVEDEN ole.porukkaan ovat vuosia sitten loppuneet, vaikka niistä on minulla kavereita. Sukulaiseni ei kiinnosta minun juttuni, enemmänkin se, että en jutuillani häiritse heitä. Kirkon asioista Ort. Näkökulmasta, että ehkä otan sellaisen jaksako kuin viime keväänä, että olen viikon tai pari Valamon luostarissa. Kunhan korona-vaara menee ohi. Rokotukset Leppävirralla ovat alkaneet.

    VastaaPoista
  2. Sorry virheet. Tämä minun uusi älylaitteeni kirjoittaa omiaan, ja en kirjoittaessani aina muista joka kerran tarkastaa, mitä siellä lukee. Toivottavasti edellisestä kirjoituksestani saa selvän.

    VastaaPoista
  3. Laihduttaminen omalla kohdallani on pitkä päätös, vuosi sitten sain painoa pudotettua kahdeksan kiloa, tänä vuonna olen sen saanut pidettyä lähes samassa lukemassa. Joulun aikaan on yksi kilo tullut lisää. Tarkoitukseni on tulevan vuonna yrittää pitkällä päätöksellä pudottaa PYSYVÄSTI 2-3 kiloa ja yrittää pitää paino koko vuoden siinä. Näen painonpudotuksen omana elämäntapamuutoksena ja ajallisesti pitkänä sitoutumissa siihen. En enää jonolle, jos en onnistu pudottamaan, pidän kynsin ja hampain kiinni painon pysymisestä siinä missä on.

    Kirjan kirjoittamisajatusta minun on vaikea suunnitella, koska en osaa kirjoittaa sellasia runoja, jotka olisivat lut.porukan lukijakunnan sellaisia, joita kannattaisi julkaista Leppävirralla. Tuskin niitä moni lukisi, ja yhteyteen ORIVEDEN ole.porukkaan ovat vuosia sitten loppuneet, vaikka niistä on minulla kavereita. Sukulaiseni ei kiinnosta minun juttuni, enemmänkin se, että en jutuillani häiritse heitä. Kirkon asioista Ort. Näkökulmasta, että ehkä otan sellaisen jaksako kuin viime keväänä, että olen viikon tai pari Valamon luostarissa. Kunhan korona-vaara menee ohi. Rokotukset Leppävirralla ovat alkaneet.

    VastaaPoista
  4. Hei Kaija! Ihan mahtavaa tuo, että olet saanut pudotettua painoa tuonkin verran! Noin sen pitää mennäkin, että sitoudutaan elämäntapamuutokseen ja se tässä on meilläkin tavoitteena, ei varsinainen laihtuminen. Jos tämän vuoden aikana ei tule muutosta niin sitten unohdan koko asian ja kuolen tällaisena.
    Minua niin harmittaa, että sinun hienot runosi ja taiteesi eivät pääse esille. Saisit hienon itse kuvitetun kirjan niistä aikaiseksi. Vielä enemmän harmittaa, että oma yhteisösi on siinä esteenä. Meidän luovien ihmisten pitäisi vaan tehdä omaa juttua miettimättä, mitä muut siitä ajattelee. Pitäisi saada ne selän takana kuikkijat, joita minullakin on, loitommalle.

    VastaaPoista
  5. Tämä on se ongelma. Tein vuosia turhaa työtä, kun opiskelin kirjoittamista. Nyt kaikki se, mitä tiedän, saa omalla kylälläni minulle hankaluuksia aikaan, jos kerron sitä julkisesti. Toisaalta jotkut julkkikset sanovat, että itselle ei ole pelkästään hyvä asia päästä julkisuuteen. Jos sinne haluaa ja pääsee, tulee toisenlaisia ongelmia, joita sitä ennen on ollut.

    VastaaPoista