Kohta on luvatut velvoitteet suoritettu. Kurssit loppuu, Pulkkisseuran puheenjohtajuus päättyy ja kun Saimi kedolla-tapahtuma on ohi 7.7. niin jo alkoi kaivelemaan, että mitä sitten. Jotenkin sitä haluaa edelleen olla jollain tasolla hyödyllinen ihminen. Muutenhan on turhaa kaikki itsensä virkistäminen. Siinä minä olen erityisen hyvä kyllä. Osaan ottaa ilon perheestä, ystävistä, luonnosta, kirjoista, kirkosta ja kulttuurielämyksistä, mutta riittääkö se loppuiäksi. Siis mitä hyvää ryhtyisi tekemään. Järjestötoiminta on nähty. Ei siis politiikkaa, ei kylätoimintaa eikä mitään hintavaa, kun eläke juuri ja juuri riittää omaan elämiseen. Mihinkään uusiin yhteisöihin en halua liittyä ja sellainen yhdessä tekeminen ei nyt oikein vedä.
Haluaisin vielä kokea sen hiljaisen ilon, joka tulee, kun peittää puhtaan ja kylläisen vanhuksen yöunille. Ehkä jotain tämän tyylistä voisi ajatella tai sitten päättää, että kirjoittaminen on sitä minun hyvän tekemistä. Mutta entäs jos tulee ihan soopaa tai jos iskee tyhjän paperin kammo, menikö hukkaan sekin yritys.
Kumppani kyllä sanoi, että riittää, kun olen hänelle ja koiralle hyvä ja kun Pia vielä vahvisti tämän oikeaksi ja riittäväksi niin jos kokeilisi sitä vaikka tuonne syksyyn.
 |
| Hyväntekeväisyyskohteet kesäpuuhissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti