Kolme kuntaa, kolme virkamiestä

Tapaus 1.

Maija ja Matti tekivät 3-vuorotyötä paperitehtaalla 40 vuotta, maksoivat veronsa, elivät terveellisesti ja säästeliäästi. Lapsia ei siunaantunut, jäivät eläkkeelle. Matti kuoli. Maija jatkoi elämää kodissaan, kunnes herra Alzheimerin myötä Maijan asiat siirtyivät edunvalvojalle. Tämä löysi Maijalle hyvän kodin naapurikunnan pienestä hoitokodista, möi Maijan talon ja sijoitti rahat Maijan hoitoon. Maija asui ja voi hyvin hoitokodissa neljä vuotta. Sitten rahat loppuivat. Edunvalvoja haki Maijalle maksusitoumusta hänen kotikaupungistaan. Virkamies vastasi, että ei niitä niin vain tipu ja niin siirtyi Maija kotikuntansa palveluyksikköön, jossa kuoli kahden kuukauden kuluttua. Hoitokotiin oli sijoitettu samaisen kunnan muita, myöhemmin tulleita asukkaita, joiden ”vaihtamista” Maijaan pontevasti esitettiin. Ei auttanut.

Halusiko virkamies näpäyttää toista virkamiestä, edunvalvojaa, kärsijänä Maija, joka oli säästänyt kunnan rahoja vuosia asumalla hoitokodissa omalla kustannuksellaan?

Tapaus 2

Pikkuinen, arka, ja asuntoonsa eristäytynyt Taimi, virallisesti mielenterveyskuntoutuja, ei enää kyennyt asumaan omassa kodissaan. Kotikunta päätti sijoittaa Taimin yksityiseen hoitokotiin, kun sillä hetkellä ei sattunut omassa kunnassa olemaan paikkaa. Arka Taimi vahvistui nopeasti hoitokodissa, pelokkuus katosi ja puhumaton Taimi alkoi ilmaista asiansa jopa sanallisesti. Parin vuoden kuluttua virkamies kyseli hoitokodista, että karkaileeko Taimi. Eipä tietenkään karkaile, kun kykenee ottamaan vain muutaman askeleen kahden tukemana. Taimi oli virkamiehen mielestä sopiva henkilö sattumalta vapaana olevalle paikalle yksikköön, jossa on ovet auki. Invataksi haki Taimin pois. Samaan aikaan hoitokodissa oli kyseisestä kunnasta muitakin asukkaita, joiden siirto ei tullut kysymykseen, kun he saattavat karata.

Näin toimii virkamiehen pelilauta nappuloina eläviä ihmisiä.

Tapaus 3

90-vuotias muistisairas Anni pärjäili kotona runsaan kotipalvelun ja omaisten turvin. Anni sairastui sairaalahoitoa vaativaan keuhkokuumeeseen. Kun suonensisäinen lääkitys oli ohi, virkamies päätti, että heikentynyt Anni siirtyy palvelukotiin. Siellä hänet sijoitettiin huoneeseen, joka oli suunniteltu kampaamoksi, mutta paikallisten ihmisten mukaan siinä oli käynyt kuolemassa monta ihmistä. Huoneessa ei ollut hälytinjärjestelmää, ei huonekaluja, ei vessaa, jota hätääntynyt Anni kovasti kyseli. Lakanat ja lääkkeet piti tuoda kotoa. Tytär löysi Annin seuraavana päivänä kovissa kivuissa ja tilasi ambulanssin, kun henkilökunta ei suostunut sitä tekemään. Sairaalassa Annilla todettiin alkava infarkti ja alhainen hapetus, johon hän sai lisähappea ja sydänkipuihin vahvan lääkityksen. Tätä hoitoa hän ei olisi saanut palvelukodissa, vaan olisi kuollut koviin kipuihin henkeä haukkojen.

Virkamies nähtäväsi katsoi, että ongelma nimeltä Anni poistuu häneltä parhaiten palvelutalon entisessä kampaamossa.

Vanhusten nimet on muutettu. Millainen hirviölauma onkaan liikkeellä vanhustenhuollossa?