Saako haaveilla?

En ymmärrä kunnallispolitiikasta höykäsenpölähystä, mutta eikös tämä koko kuntahässäkkä johdu yksinkertaisesti siitä, että Suomessa väki vähenee, automatisaatio syö ihmisvaltaiset työpaikat ja ihmiset kouluttautuvat ammatteihin, joita ei voi harjoittaa ”korvessa”.
Kunta itsessään ei vie kouluja, vaan koululaisten puute. Kunta ei vie kauppoja vaan asiakkaitten puute. Jos ostajia piisaa niin kyllä myyjiäkin, tämä on kaupan laki.

Jo vuosikausia on terveyspalveluja järjestetty kuntien yhteistyöllä, himmeleillä, joiden päätöksenteon monimutkaisia prosesseja tuskin kukaan hallitsee. Veret tutkii Islappi, keuhkot kuuntelee Kysteri. Logot muuttuvat. Himmeli viuhuu katossa, kaukaa katsottuna nättinä, mutta hajoaako tiukemmalla tutkimisella olkikasaksi? Tietävätkö edes valtuutetut, miten asioita niissä hoidetaan saatikka tavallinen kuntalainen? Näin äkkiseltään vaikuttaisi paremmalta, että kuntayhtymien sijasta asioita hoitaisi yksi kunta.

Jottei tästä seuraisi näennäisdemokratialla toimivaa uutta himmeliä, pitäisi koko kuntakeskutelun rinnalla yhtä aikaa ja yhtä kovaäänisesti puhua lähidemokratian luomisesta. En sano turvaamisesta, koska ei se kovin hyvissä kantimissa ole tälläkään hetkellä, kiitos jäyhän poliittisen järjestelmän, joka lakisääteisyyteensä nojaten viis veisaa eläjien mielipiteistä ja tarpeista. Väestö on tähän tottunut ja elää kuin haaleessa veessä mitään pyytämättäkään.

Voisiko olla mahdollista, että kuntavaali olisi kaksiosainen: yhdellä lapulla valittaisiin suurvaltuusto, joka hoitaisi kustannustehokkaasti korkeatasoisen terveydenhuollon ilman kuntien keskinäistä riitelyä rahoista. Ihmiset saisivat elää kauan ja terveinä omilla kylillään. Toisen asteen koulutus voisi myös olla tämän kunnan hoidossa. Tällä kunnalla olisi suuri väestömäärä.

Toisella lapulla valittaisiin pitäjäneuvosto. Pitäjiä olisivat nykyiset kunnat. Neuvostolla olisi lakisääteinen oikeus päättää alueensa kaavoituksesta, lasten, vanhusten ja vammaisten perushoidosta ja peruskoulusta sekä liikunta- ja kulttuuripalveluista. Tietysti sillä olisi verovaroista ohjattu budjetti toimintansa rahoitukseen. Näin säilyisi jokapäiväiset palvelut ja päätöksenteko lähellämme. Arvokas kotiseutuidentiteetti vahvistuisi.

Pitäjä tukisi asukkaiden henkistä hyvinvointia kannustamalla osallistumaan päätöksentekoon ja yhteisöllisyyteen erilaisten harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden kautta. Henkinen kasvu jatkuu hautaan saakka. Sitä tukemalla raihnaisuus hidastuisi ja suurkunta säästäisi.