Retki Savonlinnaan

Vanha kotikaupunki. Järvituuli puhaltaa entiseen tapaan. Näen itseni kävelemässä sillalla vihreä, leveä takki päällä, viimeisilläni, vyötärön ympärys 105 cm ja pituus 155. Naapurin mies sanoi, että siellä se menee kuin pieni norsu.
Sitten juoksen sillan yli kiivasta vauhtia tärkeään kokoukseen. Ostan kioskista tupakkatopan, jonka sisällöllä maksan kokouksissa pummaamani tupakat. Tupakkalakko ei kestänyt kokoussauhutteluja. Nyt viimeisestä savukkeesta on kulunut 18 vuotta.

Kaupungintalo, entinen Lyseo, ei ole muuttunut. Samat verhot, lamput ja tuoksut. Ajan kulun huomaa vain miespuolisten valtuutettujen päälaesta, jotka loistavan valtuuston lehterille. Monet heistä olivat 30 vuotta sitten nousevia tähtiä, nuorison edustajia.

Tosin erotan joukosta isänsä näön perusteella myös Koikkalaisen Jaron (kesk), jota on tullut pulkalla vedeltyä. Kuulema ryhmänsä pääideologi. Hyvä Jaro!

Backmanin Jouni (sd) oli reipas vanhainkodin talonmiehen poika ja vanhukset mielellään äänestivät ”meidän Jounia”. Ovat äänestäneet valtakunnan päättäjäksi asti.

Entäs Turusen Kaitsu, uusi senaattori (ps). Kaitsu oli 1980-luvulla Selmun (Savonlinnan elävän musiikin yhdistys) puheenjohtaja ja muutenkin virkeä nuori mies. Jokainen kulkekoon omat polkunsa, suvaitsevaisena koetan ajattelen Kaitsusta.

Lehterillä istuu myös ajaton Löppösen Maukki, (ikuinen kansalaisaktivisti) anorakissaan ja maihareissaan tuttu huolen ryppy otsalla. Maukki oli ja lienee edelleen tuttu näky sillankorvassa jakamassa tiedotteita milloin mistäkin tärkeästä asiasta. Kunnia sitkeälle huolelle maailman tilasta. Maukin paikka olisi valtuustosalissa eikä lehterillä.

Bilundin Julle (vas) jaksaa ihmetellä kuntaliitoskiimaa, joka on vallannut maan. Toisin kuin Maukin, Jullenkin hiustyyli on muuttunut.

Paikallisesta lehdestä luen tutustakin tutumman otsikon: Orkesterin tila vaakalaudalla. Vieressä kuva harmaantuneesta Vesiojan Hannusta, jota olin valitsemassa kuoronjohtajaksi 30 vuotta sitten.
Lehtijutun sisältö on pysynyt samana vuosikymmenet. Uskomatonta, että kulttuurikapunki Savonlinnassa ei ole edelleenkään omaa kaupunginorkesteria, vaan pumppu joutuu sinnittelemään yhdistyspohjalta. Ihmettelen, että Hannu jaksaa.

Muutosta edustaa tämä ohikulkutie, jolla kai halutaan varmistaa turistien ohiajo. Vaikka sydän on tässä asiassa Pro Savonlinna-liikkeen puolella, on silti tunnustettava, että saattaahan tuo tie helpottaa paikallisliikennettäkin.