Kävin todistamassa pojan tähtihtetkeä. Hän soittamassa idolinsa A.W. Yrjänän bändissä. Tämä siis Varkaudessa Pirtinvirran Puistojuhlassa. Oli lämmin, mystinen ilta. Valonheittimet kaunistivat puita eri väreissä ja kymmenistä ruokakojuista levisi tuoksuvat aromit iltaan. Musiikista en ymmärtänyt mitään, mutta se tuntui sydämessä ja suolistossa. Silmät piti välillä sulkea, ettei hurja valotykitys lavalta kaataisi nurmelle. Taisi olla sitä progerockia. Ihmiset huojuivat mustana kuin yönvarjot ainakin. Tähän haamujoukkoon oli helppo sulautua, varsinkin, kun oli pimeää. Tätä vissiin kutsutaan ekstaasiksi. Keikan jälkeen ajelin kotiin ihan selväpäisenä, mieli hyvinkin kirkkaana.
Iltaa pohjusti Taidekeskus Väinölä. Siellä esitimme alkuillasta Seijan ja minun kirjoittaman hupaelman Taiteessa on voima. Varkauden Senioriteatterissa on voima! Sinne taas syksyllä. Esityksen jälkeen runoilimme. Luimme omia ja toisten runoja, kun naapuritontilta kumusi rockin ryske sieltä Pirtinvirralta ja katujuna puksutteli ohitse. Monimuotoista on kulttuuri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti