Kun sitä elää matemaattisesti lahjakkaan itseoppineen
tilastotieteilijän kanssa niin ennuste koronan laajuudesta oli meidän
huushollissa paljon aikaisemmin tiedossa kuin yleisesti. Välillä niitä lukuja,
tilastoja ja käyriä tulvi kyllä ihan ylitsevuotavasti, mutta täytyy myöntää, että
kaikki ennusteet ovat toteutuneet. Tulen nyt ulos kaapista laajemmin ja kerron,
että olen vapaaehtoisessa karanteenissa omassa kodissa ja lähiympäristössä. Saa
nauraa, jos naurattaa. Kävimme maanantaina, ennen kuin kukaan ymmärsi asian
laajuutta, ostamassa muutaman kuukauden ruokavaraston. Eipä sitä kehdannut
kenellekään kertoa, mutta kun elämäntilanne nyt on sellainen, että näin voi
tehdä, niin miksi ei tekisi. Totta kai sitä on etuoikeutetussa asemassa, että
tähän on ylipäätään mahdollisuus. Eläketilipäiväkin sattui sopivasti, että talous kesti hamstraamisen. Etähommista ja eläke-eduista tässä nyt
nautitaan. Ei sekään ole paha katastrofi, että kalenteri humpsahti tyhjäksi muutamasta
kulttuurimenosta ja tapaamisesta. Tietenkin on niin, että ilman puhelinta, internettiä, telkkaria ja radiota elämä olisi huomattavasti ahtaampaa. Onneksi kirjoja riittää ja jos ei, niin pitää kirjoittaa itse. Menojen loppuminen kauppareissua myöten antaa ruhtinaallisesti tilaa paastolle ja muutenkin syntyjen syvien pohdinnalle. Ainakin vielä oikein innostaa tämä uusi elämäntilanne. Saattaa tietysti olla, että ei enää huomenna, mutta se on sen ajan murhe.
Yleisesti ottaen toki tämä meno huolestuttaa ja välillä
ahdistaakin, mutta olisiko myös niin, että tämä pakkopysähtyminen kääntyy
loppujen lopuksi siunaukseksi koko ihmiskunnalle. Nythän nähdään, että
vähemmälläkin kouhottamisella pärjää. Niinhän tässä kuitenkin käy, että
markkinat elpyy ja kohta taas lennetään pää kolmantena jalkana eli entistä
hurjemmin.
Kävimme tänään metsäretkellä
Kalaton-lammella naapurikylän suunnassa. Siitä muutama kuva piristykseksi
kehotuksella: Menkää metsään!
Susi ehti ennen meitä lammelle:
|
Kalaton-lammelle ei toinna pilkkivehkeitä raahata. |
|
Sunnuntailounas |
|
Täällä saa vielä halata! Sirulla oma pikkupuu :) |
|
Näinhän näille metsille tuppaa käymään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti