Se jolla ei
ole
varjoa
itsessään
Varjoa johon voi vetäytyä
ihmisten
joukosta
Varjoa, siimestä, salaista lähdettä
hiljaa
solisevaa
Lähdettä jonka vesi parantaa
hengen
kuumeesta
on avuton
erämaassa,
auringon
sokaisema,
tuomittu
ottamaan tosissaan
jokaisen
kangastuksen,
ja erämaan
hiekka koko ajan
muuttaa
muotoaan,
kartalta
kadonnut kaupunki
pysyy yhtä
kaukana
Se jolla ei
ole varjoa itsessään
Varjoa, siimestä,
salaista lähdettä
hiljaa
solisevaa
Lähdettä jonka vesi parantaa
hengen
kuumeesta
Onneton se
jolla ei varjoa itsessään
Tämä itsesuojeluruno
etsiytyy mystisesti eteen yleensä silloin, kun alan käpertyä itseni ympärille
liikaa tai kun ei pääse mitenkään eteenpäin, kun suuntavaisto alkaa kadota.
Suomeksi, kun kaikki tuntuu takkuavan tai kun tulee sellainen tympeä
mitääntekemättömyyden tila tai sitten valtaa päätön vauhti. Ei
tarvitse kiemurrella runoilijan tavoin hengen kuumeessa, riittää ihan tällaiset
tavalliset tympimiset tai tolkuton arkikiire. Varjoa saa jokainen etsiä ja hyväksikäyttää
ihan omiin tarpeisiinsa sekä miettiä, että mikä on se juttu, jonka alla voi hengähtää. Parantava
vesi viittaa helposti hengellisyyteen, mutta se voi olla aika paljon muutakin. Vaikkapa
joku harrastus, kuten blogin kirjoittaminen, sukan kutominen, kukkien
nyppiminen, mikä tahansa, jonka avulla pääset flow-tilaan. Pääasia, että kaikki
muu ympäriltä katoaa. Ehkä olen opiskellut koko ikäni sitä sun tätä juuri tuon takia,
että paneutumalla jonkun tietyn asian tutkimiseen pääsee eroon kaikesta
ympärillä olevasta sälästä. Edes huonot uutiset eivät kosketa silloin, kun tekee jotain hyvin intensiivisesti. Joskus voi onnistua pääsemään pelkällä runon
tutkimisella flouw-tilaan. Minulle takuuvarmat varjot löytyvät aina metsästä ja
kirkkosalista. Nyt joku sanoo, että tuohan
on pakenemista ja yhteiskunnallisen tietoisuuden sumentamista. Niin onkin. Mutta
ymmärrä, ystävä hyvä, että hetkellisesti vaan. Varjossa istuskelemisesta ei saa
tulla elämäntapa, sinne ei saa jäädä lorvimaan. Kuten runoilija sanoo, että
jolla ei ole tätä lepopaikkaa, on
on avuton
erämaassa,
auringon
sokaisema,
tuomittu
ottamaan tosissaan
jokaisen
kangastuksen,
ja erämaan
hiekka koko ajan
muuttaa
muotoaan,
kartalta
kadonnut kaupunki
pysyy yhtä
kaukana
Toisin
sanoen, jos et lepää yhtään, et jaksa suorittaa niitä tehtäviä, joita sinulla
on, et jaksa esimerkiksi parantaa maailmaa. Kaikkihan me suoritamme jotakin ja
pitääkin, kuka isompia, kuka pienempiä tehtäviä ja tästä taas tulee
mielleyhtymä toiseen elämänviisauteen, Desiderata-runoon, jossa kielletään
vertailemasta itseään ja tekemisiään muihin. Kaikki inhimillinen tekeminen on
arvokasta. Sairaalle se on itsensä hoitamista, hoitajalle toisen hoitamista. Joskus
pelkkä hengissä säilyminen vaatii voimia niin, että varjo on tarpeen. Jokainen
on varjonsa ansainnut paitsi rahan perässä juoksijat tukehtukoon erämaansa hiekkaan.
Ps. Suura on
muuten koraanin luku. Sellaisen nimen on runoilija runolleen antanut.
Mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti