Anteeksi Panu Rajala

Matkustimme eilen varhain aamulla Pia, Maria ja minä Puumalaan. Siellä oli maailma ensimmäiset Kirjakemmakat.  Tapahtuma oli osa Puumalan 400-vuotisjulia. Päivän teema oli Matka.  Paljon kuljimmekin.

 Liikuimme  arkeologi  Ilari Aallon kanssa keskiajan Suomessa. Kuulimme Puumalan Niinisaaren asutuksesta kirjailija Vesa Luukkosen kirjan pohjalta. 

Professori, kirjailija Panu Rajala kertoi elävästi ja seikkaperäisesti valokuvaaja, kirjalija, toimittaja I K(Into Kontrad) Inhan matkoista perimmäiseen Suomeen, Lappiin ja Karjalaan.

 I.K.  Inha  (1865-1930) oli suomalaisen valokuvataiteen uranuurtaja, ensimmäinen,  joka alkoi kuvat kansaa askareissaan, kun siihen asti oli tehty vain muotokuvia. Karelialistien johtavat hahmot vähän säikähtivät, kun Inha haki Suomalaisen kirjallisuuden seuralta apurahaa kuvatakseen kalevalaisia runonlaulajia. Romantikot pelkäsivät, että autenttinen kuvaus kansasta kaataa sen illuusion, jonka he  halusivat runonlaululle rakentaa. Inha sai kuitenkin apurahansa ja siitä seurasikin merkittäviä tallennuksia meille jälkipolville. 

Myös luontokuvaajana Inha oli lajinsa ensimmäinen. Hän liikkui yhdessä taidemaalareitten kanssa ja kuvasi sen, minkä Edelfeltit ym. piirsivät. Nämä kuvat ovat tänään valokuvataiteen historiaa. Siis monessa mielessä merkittävä mies. 

I.K.Inha toi Suomeen Englannista ensimmäiset pyörät ja keksi suomen kieleen sanan polkupyörä.

Mutta Panu Rajalaan.  Olen häntä kuullut silloin tällöin, viimeksi  heinäkuussa Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä. Miehen lipevähkö olemus ja julkisuuskuva hämärtää ikävällä tavalla sitä ansiota, minkä hän alallaan ihan varmasti ansaitsisi. Tuottelias ja perusteellinen kirjallisuuden tutkija ja kirjalija on  hän. Rajalan kirjojen kieli on helppolukuista ja jouhevaa ja esiintyjänä hän on värikäs ja asiantunteva, kykenee vastaamaan kuulijan kiperiinkin kysymyksiin.

 Siis pyydän anteeksi, Panu Rajala, että olen sinulle nyrpistellyt. Ehkä olet tarvinnut naisjuttusi ja niiden paljastelut, vaikka et kyllä mielestäni kovin pahasti mollannut Katri Helenaa kirjassasi Lavatähti ja kirjamies. Toitpahan vaan esiin, että Katri ei lue kirjoja ja on ihan huuhaa kaikkine keskusteluineen kuolleiden kanssa.  Enemmän sinä siinä kirjassa ruoskit itseäsi, että kuinka sitä viisaskin mies harhautuu.

Illalla olisi ollut vielä risteily ja siellä Aulikki Oksanen ja Katri Honkanen. Kun Marialla oli oma aikataulunsa  ja risteily loppuunmyyty niin ajelimme Etelä-Savon mutkaisia teitä kotiin.

Eilisessä Matkassa parasta  oli kuitenkin se, että Pian ja Marian kanssa on aina mieli hykerryksissä. Niin kuin Maria sanoi, että te aina saman lailla nauratte. 

Poukkoilemme luontevasti elämän sisä- ja ulkokehillä. Tarkoittaa sitä, että kesken oman salaisuuden voi  siirtyä vaikkapa historiakatsaukseen,  erilaisten ilmiöitten ihmettelyyn, nostotekniikoihin,  ruokaan, kirjailijoihin, hautamuistomerkkeihin, henkisen kodin etsimiseen. Sellaista on ystävyys.