Saipa mökki nopeasti uuden asujan. Onnea Kaisalle uuteen kotiin!
Olo on helpottunut ja vähän, että mitäs nyt. Muuttolaatikoita ja pussukaita vaan hakemaan ja inventoimaan romuja.
Piti tämäkin reissu tehdä, että ymmärsi, missä koti on. Hyppy tuttuun ei paljonkaan eroa hypystä tuntemattomaan. Samanlainen odotuksen riemu kuuluu molempiin. Nyt tiedän, miltä paluumuuttajasta tuntuu.
Tämä Joroisten reissu opetti, miten tärkeä elementti vesi on. Tällä kertaa Kallavesi. Istun jo ajatuksissani Oravilahden rannalla ja haistelen tuulta.
Mikään ei ole pysyvää ja muuttoja saattaa tulla, mutta jatkossa on aina turvattava veden läsnäolo.
Kuopion läheisyys helpottaa elämää ja antaa uusia mahdollisuuksia työlle ja harrastuksille. Mikäs on lähtiessä, kun Kuopion torille ajaa ½ tunnissa.
Ja mikäs on mummotelessa, kun tytöt löytyvät samasta talosta!
torstai 13. toukokuuta 2010
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Luovuudesta
Jospa talvi-illan ratoksi muutama ajatus luovuudesta yleensä.
Ihmisen mieli on luova. Ihminen luo uutta. Aivot tuottavat mitä erilaisimpia, yksilöllisiä ratkaisumalleja, joihin erilaiset syy-seuraussuhteet ohjaavat ajatustoimintaa. Aistihavainnot tuottavat kuvia ja kokemuksia, jotka yhdessä teknisen ja matemaattisen tiedon kanssa johtavat korkeisiin taiteellisiin ja tieteellisiin saavutuksiin.
Luovuus yhdistetään mielellään eri taiteen lajeihin kuten kuvataiteeseen, elokuvaan, teatteriin, musiikkiin ja kirjoittamiseen, koska näissä se on selvimmin osoitettavissa ja koska hyvää tuotosta on mahdoton synnyttää ilman luovuutta. Taiteilijoille luovuuden ehtyminen on katastrofi,joka johtaa työn päättymiseen. Sen jälkeen hän on itsensä antanut ja joutaa kuolla, kuten Eino Leino sanoi Sibeliukselle elokuvassa Eino Leinoa esittävässä elokuvassa. En tässä näe tarkoituksen mukaiseksi lähteä etsimään elokuvasta tarkempaa tietoa.
Jussi-gaalaa katsoessa ei voinut kuin ihailla sitä suurta luovuuden määrää, joka elokuvan tekemiseen liittyy. Jokaiseen, tekniseenkin, työvaiheeseen tarvitaan runsaasti luovaa mieltä ja monen osaamisen yhteensovittamista. Sama ihailu kohdistuu teatteriin. Kun prosessiin vielä liittää katsojan inspiroitumisen, on luovuus todella valloillaan ja taide on täyttänyt osan tehtävästään; herättää kokijassa uusia ajatuksia ja oivalluksia. Taiteella on myös oloja ja ilmiöitä kuvaava tehtävä, asioitten osoittaminen. Taide on kuin pikkupoika, joka huomasi, ettei keisarilla ole vaatteita. Olisin hyvin onnellinen, jos tämä ajatus olisi omani. Ehkä se onkin tai sitten olen kuullut sen jostakin ja nyt luovasti sovellan sitä tämän tekstin työstämiseen saaden tuonkin pätkän avulla lisää merkkejä ja sivun täytettä. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö mielelläni pohtisi luovuuden olemusta.
Pohtimalla ilmiöitä ihmisessä käynnistyy luomisprosessi, jota hän itselleen sopivan menetelmän alulla ryhtyy toteuttamaan. Minulle kirjoittaminen on menetelmä, jonka avulla luon. Joudun kirjaamaan kaiken ennen kuin asia avautuu minulle. Jäsentelen ja hahmotan kirjoittamalla vaikkapa kukkapenkkiä ennen kuin miellän, millainen se on. Joku toinen piirtää sen kuvaksi. Koska en omaa teknistä piirtämisen taitoa, täytyy minun maalata kuva sanoilla.
Arjen luovuutta on selviytyä oman elämänsä läpi. Joiltakin se vaatii enemmän, joiltakin vähemmän luovuutta. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi syntynyt sillä tavalla kultalusikka suussa, etteikö elämä toisi jonkinlaisia haasteita. Elämänhaasteet, olivat ne mitä tahansa, vaativat aina luovaa otetta. Ihminen joutuu tekemään valintoja asioitten välillä ja ratkaisemaan ongelmia.
Suuren konsernin toimitusjohtaja pitää paljon naruja käsissään ja niiden veteleminen vaatii todella suurta luovuutta ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Tässä luovuus on asetettu rahan alttarille tuottamaan mahdollisimman suurta voittoa omistajille. Suuren perheen yksinhuoltaja-äidin luovuus kehittyy päivittäisessä käytössä.
Tästä tulikin mielleyhtymä, että luovuus on kuin rakkaus: mitä enemmän sitä käyttää, sitä enemmän sitä saa. Jälleen ajatus, joka tuskin on omani, mutta soveltuu hyvin tähän kohtaan tekstiä.
Luovuus hoitotyössä on tuttu oman ammattini kautta. Hoitajia kannustetaan soveltamaan saamaansa tietoa luovasti. Tämä on erityisen tärkeää alalla, jossa työvälineenä on oma persoona ja työn kohteena ajatteleva, tunteva, holistinen kokonaisuus: ihminen, oman terveysongelmansa kanssa ja usein kriisissä. Kannattaako ryhtyä antamaan tupakkavalistusta katkaisuhoitopotilaalle, joka tuskailee vaikeitten vieroitusoireiden kanssa? Kannattaako 92-vuotiaalta kieltää voin syöminen epäterveellisenä?
Kaavamaisuuus on luovuuden vastakohta. Toki tiettyä järjestystä tarvitaan ja joitakin lainalaisuuksia on noudatettava. Kertotaulu on kertotaulu tilanteessa kuin tilanteessa. Kaavamaisuus luovuuden vastakohtana onkin nähtävä ajatusten lukkiutumisena robottimaiseksi.
Luovuus alkaa ehtyä, jos olosuhteet ovat säännöllisen epätyydyttävät ja käyttäytyminen rutiininomaista pakkotoimintaa. Luovuus tarvitsee virikkeen ympäristöstä. Aistit hoitavat sen sitten luovaksi toiminnaksi.
Mitä avoimempi ihminen on vastaanottamaan virikkeitä sitä luovempi hän on. Tätä kutsutaan myös uteliaisuudeksi hyvässä mielessä. Utelias ja elämälle ahne ihminen on luova persoona, vaikka ei sitä itse edes tietäisi. Hän toteuttaa luovuutta, jos ei tietoisesti niin jollakin tasolla varmasti.
Ihmisen mieli on luova. Ihminen luo uutta. Aivot tuottavat mitä erilaisimpia, yksilöllisiä ratkaisumalleja, joihin erilaiset syy-seuraussuhteet ohjaavat ajatustoimintaa. Aistihavainnot tuottavat kuvia ja kokemuksia, jotka yhdessä teknisen ja matemaattisen tiedon kanssa johtavat korkeisiin taiteellisiin ja tieteellisiin saavutuksiin.
Luovuus yhdistetään mielellään eri taiteen lajeihin kuten kuvataiteeseen, elokuvaan, teatteriin, musiikkiin ja kirjoittamiseen, koska näissä se on selvimmin osoitettavissa ja koska hyvää tuotosta on mahdoton synnyttää ilman luovuutta. Taiteilijoille luovuuden ehtyminen on katastrofi,joka johtaa työn päättymiseen. Sen jälkeen hän on itsensä antanut ja joutaa kuolla, kuten Eino Leino sanoi Sibeliukselle elokuvassa Eino Leinoa esittävässä elokuvassa. En tässä näe tarkoituksen mukaiseksi lähteä etsimään elokuvasta tarkempaa tietoa.
Jussi-gaalaa katsoessa ei voinut kuin ihailla sitä suurta luovuuden määrää, joka elokuvan tekemiseen liittyy. Jokaiseen, tekniseenkin, työvaiheeseen tarvitaan runsaasti luovaa mieltä ja monen osaamisen yhteensovittamista. Sama ihailu kohdistuu teatteriin. Kun prosessiin vielä liittää katsojan inspiroitumisen, on luovuus todella valloillaan ja taide on täyttänyt osan tehtävästään; herättää kokijassa uusia ajatuksia ja oivalluksia. Taiteella on myös oloja ja ilmiöitä kuvaava tehtävä, asioitten osoittaminen. Taide on kuin pikkupoika, joka huomasi, ettei keisarilla ole vaatteita. Olisin hyvin onnellinen, jos tämä ajatus olisi omani. Ehkä se onkin tai sitten olen kuullut sen jostakin ja nyt luovasti sovellan sitä tämän tekstin työstämiseen saaden tuonkin pätkän avulla lisää merkkejä ja sivun täytettä. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö mielelläni pohtisi luovuuden olemusta.
Pohtimalla ilmiöitä ihmisessä käynnistyy luomisprosessi, jota hän itselleen sopivan menetelmän alulla ryhtyy toteuttamaan. Minulle kirjoittaminen on menetelmä, jonka avulla luon. Joudun kirjaamaan kaiken ennen kuin asia avautuu minulle. Jäsentelen ja hahmotan kirjoittamalla vaikkapa kukkapenkkiä ennen kuin miellän, millainen se on. Joku toinen piirtää sen kuvaksi. Koska en omaa teknistä piirtämisen taitoa, täytyy minun maalata kuva sanoilla.
Arjen luovuutta on selviytyä oman elämänsä läpi. Joiltakin se vaatii enemmän, joiltakin vähemmän luovuutta. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi syntynyt sillä tavalla kultalusikka suussa, etteikö elämä toisi jonkinlaisia haasteita. Elämänhaasteet, olivat ne mitä tahansa, vaativat aina luovaa otetta. Ihminen joutuu tekemään valintoja asioitten välillä ja ratkaisemaan ongelmia.
Suuren konsernin toimitusjohtaja pitää paljon naruja käsissään ja niiden veteleminen vaatii todella suurta luovuutta ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Tässä luovuus on asetettu rahan alttarille tuottamaan mahdollisimman suurta voittoa omistajille. Suuren perheen yksinhuoltaja-äidin luovuus kehittyy päivittäisessä käytössä.
Tästä tulikin mielleyhtymä, että luovuus on kuin rakkaus: mitä enemmän sitä käyttää, sitä enemmän sitä saa. Jälleen ajatus, joka tuskin on omani, mutta soveltuu hyvin tähän kohtaan tekstiä.
Luovuus hoitotyössä on tuttu oman ammattini kautta. Hoitajia kannustetaan soveltamaan saamaansa tietoa luovasti. Tämä on erityisen tärkeää alalla, jossa työvälineenä on oma persoona ja työn kohteena ajatteleva, tunteva, holistinen kokonaisuus: ihminen, oman terveysongelmansa kanssa ja usein kriisissä. Kannattaako ryhtyä antamaan tupakkavalistusta katkaisuhoitopotilaalle, joka tuskailee vaikeitten vieroitusoireiden kanssa? Kannattaako 92-vuotiaalta kieltää voin syöminen epäterveellisenä?
Kaavamaisuuus on luovuuden vastakohta. Toki tiettyä järjestystä tarvitaan ja joitakin lainalaisuuksia on noudatettava. Kertotaulu on kertotaulu tilanteessa kuin tilanteessa. Kaavamaisuus luovuuden vastakohtana onkin nähtävä ajatusten lukkiutumisena robottimaiseksi.
Luovuus alkaa ehtyä, jos olosuhteet ovat säännöllisen epätyydyttävät ja käyttäytyminen rutiininomaista pakkotoimintaa. Luovuus tarvitsee virikkeen ympäristöstä. Aistit hoitavat sen sitten luovaksi toiminnaksi.
Mitä avoimempi ihminen on vastaanottamaan virikkeitä sitä luovempi hän on. Tätä kutsutaan myös uteliaisuudeksi hyvässä mielessä. Utelias ja elämälle ahne ihminen on luova persoona, vaikka ei sitä itse edes tietäisi. Hän toteuttaa luovuutta, jos ei tietoisesti niin jollakin tasolla varmasti.
torstai 31. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Uusia kursseja
Nyt on kevään kurssit paperilla. Eikun kone jauhamaan vaan mainoksia ja tontut niitä levittelemään.
Oli pakko kehitellä jotain iloista ja positiivistä tämän syksyn synkkyyden vastapainoksi ja mistäpä se ilo muualta löytyisi kuin tästä ikiomasta naisen elämästä. Helmikuussa siis alkaa naisten kasvuryhmä, jossa tutkitaan naisena olemista ainakin tyttönä, äitinä ja isoäitinä. Ja kyllä me kevään aikana muitakin näkökulmia aiheesta kolutaan.
Toinen vähemmän innostava, mutta hyvin tarpeellinen ryhmä on Eroryhmä. Ei uskoisi, mutta sieltäkin vaan kummasti kaivellaan eväitä elämään. Ensin katsaus menneeseen ja sitten vaan täysillä tulevaa kohti! Vertaistuki kannattelee.
Jos ryhmät eivät houkuttele, on mahdollisuus tulla ihan kahdenkeskenkin pohtimaan elämän pulmia. Kirjoittamalla asiat hahmottuvat ja etsitään rivien välistä sitten niitä vastauskiakin.
Kotiapalvelu Verenpisaran viihtyisät tilat siis täyttyvät kirjoittavista kansalaisista ensi keväänä.
Kuitenkin ennen kaikkea tätä: Viitaniemen Seija, suuri guru alalla, tulee valaisemaan varkautelaisten tietämystä kirjallisuusterapiasta. Seijalla on näkemystä ja kokemusta alasta. Kaikki siis kirjastolle 27.1.klo.18.00!
Kun on tämä ikioma blogi niin on edes joku maksuton paikka, johon voi nämä asiat listata. Paitsi eihän nyt tämäkään ihan ilmainen ollut, mutta ne eurot on menneen kesän marjoja.
Oli pakko kehitellä jotain iloista ja positiivistä tämän syksyn synkkyyden vastapainoksi ja mistäpä se ilo muualta löytyisi kuin tästä ikiomasta naisen elämästä. Helmikuussa siis alkaa naisten kasvuryhmä, jossa tutkitaan naisena olemista ainakin tyttönä, äitinä ja isoäitinä. Ja kyllä me kevään aikana muitakin näkökulmia aiheesta kolutaan.
Toinen vähemmän innostava, mutta hyvin tarpeellinen ryhmä on Eroryhmä. Ei uskoisi, mutta sieltäkin vaan kummasti kaivellaan eväitä elämään. Ensin katsaus menneeseen ja sitten vaan täysillä tulevaa kohti! Vertaistuki kannattelee.
Jos ryhmät eivät houkuttele, on mahdollisuus tulla ihan kahdenkeskenkin pohtimaan elämän pulmia. Kirjoittamalla asiat hahmottuvat ja etsitään rivien välistä sitten niitä vastauskiakin.
Kotiapalvelu Verenpisaran viihtyisät tilat siis täyttyvät kirjoittavista kansalaisista ensi keväänä.
Kuitenkin ennen kaikkea tätä: Viitaniemen Seija, suuri guru alalla, tulee valaisemaan varkautelaisten tietämystä kirjallisuusterapiasta. Seijalla on näkemystä ja kokemusta alasta. Kaikki siis kirjastolle 27.1.klo.18.00!
Kun on tämä ikioma blogi niin on edes joku maksuton paikka, johon voi nämä asiat listata. Paitsi eihän nyt tämäkään ihan ilmainen ollut, mutta ne eurot on menneen kesän marjoja.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
... että sieppaa!
Onko yrittäjä eläkkeensä ansainnut?
Yhden naisen yritykseni tarjoaa palveluaan sekä julkishallinnolliselle yhteisöille että eri kokoisille yrityksille tuntihintaan. Luonnollisesti lisäsin laskuihin palkan sivukulut. Eräs julkishallinnollinen yhteisö ja osa yrityksistä pitää asiaa luonnollisena todeten menetelmän olevan heille edullinen, koska siinä säästyy hallinnolliset kulut eli heidän ei tarvitse käyttää työvoimaa sivukulujen laskentaan ja tilitykseen, koska minä yrittäjänä toimitan tilitykset eteenpäin. Erä suuri konserni ilmoitti, että heidän ei kuulu näitä sivukuja maksaa ja niitä ei saa laskuttaa. Kuitenkin sama konserni maksaa toiselle henkilölle (joka työskentelee verokortilla) samasta työstä samaa palkkaa samaan hintaan ja luonnollisesti maksaa siitä palkan sivukulut eli työntekijän eläkemaksun. Minun tapauksessani summat eivät ole suuria, mutta kuinka paljon me yrittäjät yleensä maksamme elämiseen tarkoitetusta palkastamme vielä omat eläkkeemme toisin kuin ns. verokortilla työskentelevät? Kuinka moni meistä pakotetaan hinnoittelemaan työmme niin, että eläketurvaan ei yksinkertaisesti liikene rahaa. Kuinka usein meitä painostetaan tekemään harmaata työtä? Pidetään rohkeasti huoli, että työmme hintaan sisältyy myös eläketurva, eikä yhteiskunnan tarvitse tukea meitä silloinkaan, kun olemme vanhoja.
Yhden naisen yritykseni tarjoaa palveluaan sekä julkishallinnolliselle yhteisöille että eri kokoisille yrityksille tuntihintaan. Luonnollisesti lisäsin laskuihin palkan sivukulut. Eräs julkishallinnollinen yhteisö ja osa yrityksistä pitää asiaa luonnollisena todeten menetelmän olevan heille edullinen, koska siinä säästyy hallinnolliset kulut eli heidän ei tarvitse käyttää työvoimaa sivukulujen laskentaan ja tilitykseen, koska minä yrittäjänä toimitan tilitykset eteenpäin. Erä suuri konserni ilmoitti, että heidän ei kuulu näitä sivukuja maksaa ja niitä ei saa laskuttaa. Kuitenkin sama konserni maksaa toiselle henkilölle (joka työskentelee verokortilla) samasta työstä samaa palkkaa samaan hintaan ja luonnollisesti maksaa siitä palkan sivukulut eli työntekijän eläkemaksun. Minun tapauksessani summat eivät ole suuria, mutta kuinka paljon me yrittäjät yleensä maksamme elämiseen tarkoitetusta palkastamme vielä omat eläkkeemme toisin kuin ns. verokortilla työskentelevät? Kuinka moni meistä pakotetaan hinnoittelemaan työmme niin, että eläketurvaan ei yksinkertaisesti liikene rahaa. Kuinka usein meitä painostetaan tekemään harmaata työtä? Pidetään rohkeasti huoli, että työmme hintaan sisältyy myös eläketurva, eikä yhteiskunnan tarvitse tukea meitä silloinkaan, kun olemme vanhoja.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Mummotusta
Nyt on leikattu käsi kunnossa. Sen todistaa kolme neulottua sukkaa - neljäs on tekeillä. Ei onnistunut kutominen viime talvena. Tämä mummo yrittää edes yhdet sukkaparit saada kullekin neljälle kultaiselle. Sinne silmukoihin piilotan siunausta ja varjelusta pikkujaloille. En toivota suoraa tietä, en tasaistakaan. Toivotan mielenkiintoista, jännittävää, vaihtelevaa, aurinkoista, tuulista, mutta turvallista tietä. Matkakumppaniksi toivon välittämistä, sydämen paloa ja paria ystävää.
torstai 17. syyskuuta 2009
Europa Nostra Joroisissa
Järvikylän kartano Joroisissa restauroi sukunsa hautakappelin ja sai siitä maailmanlaajuisesti arvostetun Europa Nostra- palkinnon. Palkinnon arvoa kuvaa, että 140 hakijakanditaatin joukkoon ei kelpuutettu Venetsian San Marcon kirkon restaurointitöitä.
Risteili paljon ajatuksia, kun free lancer-toimittajan ominaisuudessa olin palkintotilaisuudessa. Englantia ja ruotsia siellä puhuttiin. Oli paikalla maaherra, kunnanjohtaja, kirkkoherra, Nostran edustajia ja vaikka sun mitä väkeä.
Miltähän tuntuisi, jos omat juuret olisivat niin selkeät kuin tuollaisen kartanon suvulla on - samoilla tanhuvilla 1600-luvulta lähtien ovat olleet. Ei sitä osaa kuvitella tällainen amerikankävijöitten ja maattomien maatyöläisten jälkeläinen. Tuli siellä mieleen vapaus ja seikkailun riemu, jota varmaan koki ukki Amerikoissa, mutta toisaalta myös huoli toimeentulosta Savon syrjämailla. Huoli, joka varmasti kehitti luovuutta, kun piti miettiä leivän jatketta. Siis vapaus, luovuus, riemu. Siinä se perintö on!
Risteili paljon ajatuksia, kun free lancer-toimittajan ominaisuudessa olin palkintotilaisuudessa. Englantia ja ruotsia siellä puhuttiin. Oli paikalla maaherra, kunnanjohtaja, kirkkoherra, Nostran edustajia ja vaikka sun mitä väkeä.
Miltähän tuntuisi, jos omat juuret olisivat niin selkeät kuin tuollaisen kartanon suvulla on - samoilla tanhuvilla 1600-luvulta lähtien ovat olleet. Ei sitä osaa kuvitella tällainen amerikankävijöitten ja maattomien maatyöläisten jälkeläinen. Tuli siellä mieleen vapaus ja seikkailun riemu, jota varmaan koki ukki Amerikoissa, mutta toisaalta myös huoli toimeentulosta Savon syrjämailla. Huoli, joka varmasti kehitti luovuutta, kun piti miettiä leivän jatketta. Siis vapaus, luovuus, riemu. Siinä se perintö on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
