Luovuudesta

Jospa talvi-illan ratoksi muutama ajatus luovuudesta yleensä.
Ihmisen mieli on luova. Ihminen luo uutta. Aivot tuottavat mitä erilaisimpia, yksilöllisiä ratkaisumalleja, joihin erilaiset syy-seuraussuhteet ohjaavat ajatustoimintaa. Aistihavainnot tuottavat kuvia ja kokemuksia, jotka yhdessä teknisen ja matemaattisen tiedon kanssa johtavat korkeisiin taiteellisiin ja tieteellisiin saavutuksiin.
Luovuus yhdistetään mielellään eri taiteen lajeihin kuten kuvataiteeseen, elokuvaan, teatteriin, musiikkiin ja kirjoittamiseen, koska näissä se on selvimmin osoitettavissa ja koska hyvää tuotosta on mahdoton synnyttää ilman luovuutta. Taiteilijoille luovuuden ehtyminen on katastrofi,joka johtaa työn päättymiseen. Sen jälkeen hän on itsensä antanut ja joutaa kuolla, kuten Eino Leino sanoi Sibeliukselle elokuvassa Eino Leinoa esittävässä elokuvassa. En tässä näe tarkoituksen mukaiseksi lähteä etsimään elokuvasta tarkempaa tietoa.
Jussi-gaalaa katsoessa ei voinut kuin ihailla sitä suurta luovuuden määrää, joka elokuvan tekemiseen liittyy. Jokaiseen, tekniseenkin, työvaiheeseen tarvitaan runsaasti luovaa mieltä ja monen osaamisen yhteensovittamista. Sama ihailu kohdistuu teatteriin. Kun prosessiin vielä liittää katsojan inspiroitumisen, on luovuus todella valloillaan ja taide on täyttänyt osan tehtävästään; herättää kokijassa uusia ajatuksia ja oivalluksia. Taiteella on myös oloja ja ilmiöitä kuvaava tehtävä, asioitten osoittaminen. Taide on kuin pikkupoika, joka huomasi, ettei keisarilla ole vaatteita. Olisin hyvin onnellinen, jos tämä ajatus olisi omani. Ehkä se onkin tai sitten olen kuullut sen jostakin ja nyt luovasti sovellan sitä tämän tekstin työstämiseen saaden tuonkin pätkän avulla lisää merkkejä ja sivun täytettä. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö mielelläni pohtisi luovuuden olemusta.
Pohtimalla ilmiöitä ihmisessä käynnistyy luomisprosessi, jota hän itselleen sopivan menetelmän alulla ryhtyy toteuttamaan. Minulle kirjoittaminen on menetelmä, jonka avulla luon. Joudun kirjaamaan kaiken ennen kuin asia avautuu minulle. Jäsentelen ja hahmotan kirjoittamalla vaikkapa kukkapenkkiä ennen kuin miellän, millainen se on. Joku toinen piirtää sen kuvaksi. Koska en omaa teknistä piirtämisen taitoa, täytyy minun maalata kuva sanoilla.
Arjen luovuutta on selviytyä oman elämänsä läpi. Joiltakin se vaatii enemmän, joiltakin vähemmän luovuutta. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi syntynyt sillä tavalla kultalusikka suussa, etteikö elämä toisi jonkinlaisia haasteita. Elämänhaasteet, olivat ne mitä tahansa, vaativat aina luovaa otetta. Ihminen joutuu tekemään valintoja asioitten välillä ja ratkaisemaan ongelmia.
Suuren konsernin toimitusjohtaja pitää paljon naruja käsissään ja niiden veteleminen vaatii todella suurta luovuutta ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Tässä luovuus on asetettu rahan alttarille tuottamaan mahdollisimman suurta voittoa omistajille. Suuren perheen yksinhuoltaja-äidin luovuus kehittyy päivittäisessä käytössä.
Tästä tulikin mielleyhtymä, että luovuus on kuin rakkaus: mitä enemmän sitä käyttää, sitä enemmän sitä saa. Jälleen ajatus, joka tuskin on omani, mutta soveltuu hyvin tähän kohtaan tekstiä.
Luovuus hoitotyössä on tuttu oman ammattini kautta. Hoitajia kannustetaan soveltamaan saamaansa tietoa luovasti. Tämä on erityisen tärkeää alalla, jossa työvälineenä on oma persoona ja työn kohteena ajatteleva, tunteva, holistinen kokonaisuus: ihminen, oman terveysongelmansa kanssa ja usein kriisissä. Kannattaako ryhtyä antamaan tupakkavalistusta katkaisuhoitopotilaalle, joka tuskailee vaikeitten vieroitusoireiden kanssa? Kannattaako 92-vuotiaalta kieltää voin syöminen epäterveellisenä?
Kaavamaisuuus on luovuuden vastakohta. Toki tiettyä järjestystä tarvitaan ja joitakin lainalaisuuksia on noudatettava. Kertotaulu on kertotaulu tilanteessa kuin tilanteessa. Kaavamaisuus luovuuden vastakohtana onkin nähtävä ajatusten lukkiutumisena robottimaiseksi.
Luovuus alkaa ehtyä, jos olosuhteet ovat säännöllisen epätyydyttävät ja käyttäytyminen rutiininomaista pakkotoimintaa. Luovuus tarvitsee virikkeen ympäristöstä. Aistit hoitavat sen sitten luovaksi toiminnaksi.
Mitä avoimempi ihminen on vastaanottamaan virikkeitä sitä luovempi hän on. Tätä kutsutaan myös uteliaisuudeksi hyvässä mielessä. Utelias ja elämälle ahne ihminen on luova persoona, vaikka ei sitä itse edes tietäisi. Hän toteuttaa luovuutta, jos ei tietoisesti niin jollakin tasolla varmasti.