sunnuntai 25. lokakuuta 2020

 Huomenta Pia!

 Meillä on tänään synttärit ja leipasin oikein muhevan kerma-mansikkakakun. Otettiin jo aamukahvilla. Mitäpä sitä säästelemään.

 Kellotkin siirtyi. Mulle on ihan sama, eletäänkö kesä- vai talviaikaa, kunhan tuo rumppaaminen loppuisi. 

 Tässä samalla kun kirjoitan, seuraan netissä Joroisten tsasounan liturgiaa. Eikös tuon i. Jyrki Härkösen pitänyt olla toimintakiellossa niskuroinnin vuoksi puoli vuotta. Siis piispojen kähinöinnin takia. Tuolla tuo kuitenkin veisaa, on Maria-kanttorin vauvaloman sijainen. Ei se minua haittaa. Komeasti laulaa ja hyvin sointuu äänet i. Bogdanin kanssa. Piispat saavat minun puolesta riidellä ihan sielunsa kyllyydestä niin kauan kuin liturgiaan ja muihin palveluksiin ei tule muutoksia. Tämä rajaus helpottaa hengellistä elämää. Jos olisi kysymys jostain maallisesta järjestöstä, vaikka puolueesta niin äkkiä lähtisin lätkimään niin kuin teinkin muinoin, kun kärhämät meni liian rumiksi eräässä nimeltä mainitsemattomassa puljussa. 

 Sinä olet nyt miettinyt uskon asioita vähän syvemmin. Minun suurin synti on varmasti se, että en aina jaksa uskoa kaikkiin kirkon keskeisiin oppeihin. Minua on lohdutettu, että ei se haittaa, uskot minkä kykenet ja että elämä on armon aikaa. Jos Jumalaa ei ole niin sitten tältäkin synniltä menee pohja. Itseasiassa koko synti-käsite edellyttää Jumalan olemassaoloa tai ainakin synnin tarkoittamista väärinteoista on käytettävä toista nimitystä. Wikipedia sanoo, että alkukielellä synti- sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista.

Mihin tarvitsen Kirkkoa, on se, että se joka käänteessä muistuttaa siitä perusasiasta, että olemme täällä toisiamme varten ja rohkaisee noudattamaan Jeesuksen tuomaa rakastamisen velvoitetta. Hyvän tekemisen velvollisuus on minusta meillä kaikilla uskoi tai ei ja siinä sitä onkin miettimista, että onko sitä ihmisyyden käskyä tullut noudateteuksi. Tämä maailma kun vetäisee niin helposti omaan höttöönsä, kirkon miehetkin välillä, kuten olemme saaneet lukea.  

Toinen asia on tietysti iänkaikkinen elämä. Siihen on helppo uskoa. En millään pysty käsittämään, että täältä haihduttaisiin ihan noin vain. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, mutta millaisena, siihen voidaan vaikuttaa teoillamme. Eli rakkauden tekoja kehiin, kiitos!



 Kolmas sitten se konkreettisin. Meidän kirkon rakennukset ja palvelukset tekevät hyvää kaikille aisteille. Siellä käytyä ainakin hetkeksi paranee hengen kuumeesta  niinkuin runoilja Meller sanoo omasta suojastaan runossa Varjo suura. Löytyy muuten You-tubesta runoiljan itsensä esittämänä. 

Eilen kirjoitin taas ihan mukavasti. Tämä prosessi on kuin joki. Se lähti pienenä arkana purona liruttelemaan,  löysi lähteen, viipyi hetken, joi voimavettä ja jatkoi matkaa. Sitten leveämpänä kantojen ja kivien yli syöksähteli kunnes pysähtyi mäen alle leveälle tantereelle. Vettä tuli ja tuli niin että tanner täyttyi, muuttui järveksi ja kun reunat alkoivat repeillä, lähti hurjana koskena paukkuen ja kolisten kohti jo näkyvissä häämöttävää valtamerta. Kiitos, että kestät mukana tässä veneessä!!  

Nyt kun avasin tuon blogin niin on saatava sinne jotain. Taidan laittaa tämän kirjeen yläosan ja siinä vähän raotan tätä kirjoittamistakin. Me ollaan niin erilaisia tämän julkisuuden kanssa, että ihan naurattaa. Minä kun kivulla tiputtelen pieniä muruja itsestäni niin sinä lätkäset pöytään koko leivän kerralla ja vielä paksulla voilla kuorrutettuna!
Palataan
Raili

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti