Kodin kaunistukset

Nyt, kun kotona olo on huomattavasti lisääntynyt, voi viihdyttää itseään tarkastelemalla kotia vähän tarkemmin. Kaiken kattava facebook tarjosikin  idean ryhtyä kuvaamaan  oma kodin koristeita. Tauluja kai oli tarkoitus esitellä, mutta kun  sellaisia ei varsinaisesti ole niin tein gallerian  niistä tarpeista, mitä köyhän seinältä löytyy.  Ihan en korkeakulttuuriin siis  yllä, mutta näillä esineillä olen koristellut kotiani vuosikausia. Kausikoristeet ovat eri asia ja aina ilmestyvät näkyville ajallaan. 

Kuva 1. Ikonostaasi

Ensimmäisessä kuvassa on kodin kaikki ikonit. Keskellä on siskoni Mirja Tammelan maalaama Korsunin Jumalanäidin Hellyyden ikoni. Mirjalla on kokonainen huone täynnä ikoneja ja kaikkien sukulaisten seinälle niitä on riittänyt. Sain tämän, kun liityin ortodoksiseen kirkkoon 2002 Ison ikonin oikealla puolella on toisen siskon Annelin Kreikasta tuoma käsin tehty ikoni, alapuolella isompi on Tbilisistä itse ostettu, käsin tehty ikoni ja loput sieviä matkamuistoja. Lisäksi minulla on pieni taitettava matkaikoni, joka ei nyt tullut kuvaan. On hyvin tärkeää, että saa sytyttää lampukan ja tuohuksen omassa kodissa. Kuvassa on myös ukkini Taavetti Miettisen  lasinen partasutiastia 1800-luvun puolelta.

Kuva 2 Käspaikka

Tämän kauniin käsityön sain viime kesänä ystävältäni Jounintäti Helenalta. Hän oli tarkkana huomannut, että tällainen minulta puuttuu ja oli sen itse kirjaillut. Käspaikan perinteinen paikka on ikonin ympärillä, mutta en ole vielä ratkaissut miten sen siihen istuttaisin, ettei se peittäisi muita ikoneita. Nyt tämä on sijoitettu lipaston päälle ikoneitten alle näkyvälle paikalle. Jospa Helenan kanssa mietitään vielä tätä sijoittelua kesällä.

Kuva 3 Riitta Oksman Tytöt

 Tässä ajattomassa kuvassa on tyttärentyttäret Ronja ja Emma jossain Konnuksen kanavan pellolla. Kuvan on ottanut leppävirtalainen valokuvaaja Riitta Oksman samalla, kun otti tyttöjen Satu-tädin ylioppilaskuvia. Oikein onnistunut sivutuote Riitalta! Tämä kuva on suurennettuna arvopaikalla olohuoneessa. On tarkoitus myös toisista lapsista teettää tällaisia tauluja. Heidän kuvat ovat kyllä esillä makuuhuoneen lipaston päällä.

Kuva 4 ITE-taidetta

 Olin pari vuotta yhden viikonlopun Lapinlahdella Luovassa Puussa Vedic Art-taidekurssilla. Se oli hauskaa, vaikka mikään kuvantekijä en olekaan. Sain ystävältäni Pialta sitten kattavan paketin taiteilijatarvikkeita ja pitihän niitä kokeilla. Näissä kahdessa pienessä taulussa yritän kuvata tätä lähipiiriä. Vaikka eivät ole kummosia niin hyvä mieli tulee. Siksi esillä. Väreillä toljaaminen on kyllä oikein mukavaa.

Kuva 6 Kaija Suomalainen Lasityö

Oraviksokelainen ystävä Kaija  kysyi kerran, että mikä väri on minusta nätti. Sanoin, että sininen. Kaija kun harrastaa lasitöitä niin hän sitten  kiikutti tällaisen ihanan ripustimen meille. Edellinen Kaijan lasityö meni tuusan nuuskaksi, kun lapset juoksi jotain hippaa. Koetan pitää tämän ehjänä.  

Kuva 6 Kap Verde

 Tämä afrikkalaishenkinen taulu on uusin tulokas seinälle ja ehkä ainoa varsinainen taulu. Sain sen pojalta Kap Verden tuliaisina viime syksynä. Lisää tällaista!

Kuva 7 Koivu

Kuva 8 Katve

 Nämä ihanat seinävaatteet ovat oman äidin tekemiä. Koivu on äidin itsensä suunnittelema kuultokudos. Äiti kertoi, että siinä huojuu hänen lapsuudenkotinsa Ukonniemen pihakoivu - ja niinpä huojuukin! Toisen on äiti kutonut Aapo Härkösen suunnittelun pohjalta. Olisiko tilannut tarpeet Suomen Käsityön ystäviltä. Äiti oli kyllä lahjakas käsistään sen lisäksi, että harrasti lausumista ja kaikenlaista esiintymistä. Minulle ei ole nämä taidot periytyneet.Nämä ovat hyvinkin 30 vuotta vanhoja ja aina löytäneet paikan minun seinältä.

Kuva 9  Raanu

No niin. Nyt mennään Luhalle! Raanun on kutonut Aino-tätini. Luhalla oli aina kangaspuut pirtissä. Aino-täti oli kaikin puolin ahkera pienen tilan emäntä. Luhalla elettiin lähes omavaraistaloutta. Siellä sain tuntuman siihen, mistä ruoka tulee. Joka kesä juna toi lauman serkkuja Helsingistä koko kesäksi Luhalle.  Sinne minäkin kipitin vähän väliä, kun asuimme siinä lähellä. Raanu on minulla tässä Pömpelissä, jossa kirjoittelen.

Kuva 10 Albert Edelfeld Hangossa

Savonlinnassa asumisen aikaan piti joka kesä käydä monta kertaa Punkaharjun Retretissä. Jos ette muista tai tiedä niin lukekaa ihmeessä tuosta linkistä, mikä oli Retretti. Olen sitä mieltä, että siellä sain kunnolla ensimmäisen kosketuksen taiteeseen. Lukemisen rinnalle tuli taulujen ihastelu ja jatkuu edelleen. Jos viitsisi, voisi joutessaan suorittaa taidehistorian perusopinnot. Minulla kun siihen appropussiin vielä mahtuu.
Yllä oleva kuva on Albert Edelfiltin taulusta tehty hiirimatto. Pidän sitä kuitenkin tauluna.

Alla oleva legendaarinen Saimi tuli omaan tietoisuuteen myös jostain Retretin kesästä. Olen käynyt katsomassa sitä myös Tuusulan Rantatien Halosen ateljeessa. Tämä kehystetty juliste oli yhden varkautelaisen kirpparin katonrajassa. Olin pyörtyä. Jouni meni sitten myyjältä kysymään, että mitä tuo Saimi maksaa. Myyjä pyöritteli vähän  silmiään, että mikä. Yritin pitää mölyt mahassa ja olin olevinani, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitten vielä  Jouni, tunnettu tinkijä sai 10 euron hinnasta tingittyä vielä viisi euroa. Ylivoimaisesti halvin taidehankinta!Taulun inspiroimana järjestin yhdessä upean Sanastus-ryhmän kanssa monena kesänä Saimi kedolla-kirjallisuustapahtumia. Ihania muistoja, mutta ei jaksa enää. Jospa joku herättelisi Saimin. Minulla tämä on eteisen seinällä merkkinä, että olen tullut kotiin.

Kuva 11 Eero Järnefelt Saimi kedolla

Kuva 12 Jaana K. Enkeli

 Kun täytin 50-vuotta, siskon tyttö Milla teetti tämän enkelin minulle ihan mittatilaustyönä. Taiteilija on vieremäläinen Jaana K. En millään muista sukunimeä, kun ei sitä ole signeerattu koko nimellä.

Kuva 13 Mirja Tammela Kauris

 Yhteen aikaan posliinimaalareilla oli tapana maalata kaakelilaatoille, jos lie vieläkin. Tämä on  siskoni Mirjan maalaama pannunalusta, mutta eihän tuota nyt kattilan alle laiteta! Minulla tämä on keittiön seinällä. Settiin kuului myös pari muuta taulua. Ne laitettiin mummonmökin rikkinäisten kaakeleiten tilalle, eikä kehdattu repiä irti pois muutettaessa. Jospa siellä ilahduttavat uusia asukkaita.

Kuva 14 Palapeli Delfiinit

 Vessassa minulla on delfiini-teema ja tämän palapelin löysin kirpparilta. Oli myös delfiiniaiheinen vessanpytyn kansi, mutta se alkoi lohkeilla niin piti hävittää. Uusi on etsinnässä. Erityisesti eräs  Netta-tyttönen oli  pienempänä hyvin kiinnostunut vessan delfiineistä. Yllättäen delfiinien kuvia on vähän saatavilla.

Kuva 15 Pala mattoa

Tässä on varmaan ylivoimaisesti kallein "taidehankinta" kodissani. Se on n. 25-vuotta vanha käsin kudottu paksu matto. On se kyllä ihan eri tuntuinen paljaan jalan alla kuin jokin muoviläpäre. Olen koettanut sijoittaa sitä välillä olohuoneeseenkin, mutta aina se palaa makuuhuoneeseen.  Tähän kun  on niin  ilo joka aamu astua.