Onko pakko, jos ei halua

En asetu ensi kevään  kunnallisvaaleissa ehdokkaaksi. Päätös ahdistaa yhtä paljon kuin jos olisin päättänyt ryhtyä.

Olin neljä vuotta sitten ehdokkaana ja koin asetelman henkilökohtaisesti erittäin kiusalliseksi. Ei siksi, että olisin hävennyt viiteryhmääni enkä siksi, että olisin kavahtanut leimautumista. Ahdisti, kun kukaan ei kysynyt mitään kunnan asioista ja ahdisti, että jos joku olisi kysynyt niin mitään en olisi osannut sanoa. Minulta puuttuu totaalisesti poliittisen liturgian taito eli kyky puhua paljon, vaikka ei sanoisi yhtään mitään. Ahdisti se, että luuleeko ihmiset, että olen ehdokkaana jonkin pyrkyryyden takia. Olisiko kaikkea tekemistäni ryhdytty tarkkailemaan siitä näkökulmasta, että mitä poliittisia pisteitä se tuollakin hakee. Puistattaa ajatuskin, että olisin joutunut moiseen tilanteeseen. En onneksi joutunut. 

Se ei ahdistanut, että jos olisin tullut valituksi, ettenkö olisi osannut toimia päätöksenteossa. Kaikkiin asioihin tavallisella järjenjuoksulla on mahdollisuus perehtyä ja ottaa kantaa.  Olisin kyllä turhautunut alta aikayksikön siihen kumileimasimen osaan, joka luottamushenkilöillä on suuressa osassa päätöksentekoa, ei toki kaikessa.

Poliittinen päätöksenteko on rapautunutta. On kaunis ajatus, että mennään korjaamaan sitä sisältä päin, mutta kyllähän siinä tahtoo käydä niin, että sinne menijät, vaikka kuinka jaloin ajatuksin lähtevät, rämpivät siinä suossa kohta vyötäröään myöten.

Perustuslaki antaa meille mahdollisuuden demokraattiseen päätöksentekoon. Nyt kun nykyjärjestelmä on osoittautunut epäpäteväksi, on mietittävä vaihtoehtoisia toimintatapoja. 

Tätä kun ryhdyt miettimään niin sitten vasta suossa olet. Huolella rakennettua järjestelmää ei niin vain kaadeta, ei minun elinikänäni. Vihreän liikkeen synty 1980- luvulla antoi pientä toivonkipinää, mutta kaikki tietää, miten siinä kävi. Oli suuri virhe perustaa Vihreä puolue. Olisi pitänyt olla moraalia ja halua katsoa, miten kansanliike alkaisi toimia, miten vaikuttaa asioihin. Valta on käsittämätön hunaja.

Kun seuraava valtuustokausi päättyy, olen 68-vuotias. Olen varma, että ehdin tuon neljän vuoden aikana tehdä paljon vaikuttavampia asioita kuin ikinä jossain lautakunnassa. Kulttuuri luo hyvinvointia. Se nostaa epäkohtia tajuttavaan muotoon, kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa,  avaa näkyjä ja antaa voimaa arkiseen eloon. Kulttuuriteoille löytyy kanava joka ikiselle suomalaiselle siinä genressä, mikä kenellekin on ominaista. Se on mieluista, innostavaa ja tärkeää toimintaa. Kannattaa kokeilla.

Jos taas tuntuu siltä, että voisit kuitenkin osallistua yhteisten asioitten hoitoon nykyisen poliittisen järjestelmän kautta niin valitse  ryhmä, joka katsoo, että ihmisarvo on jakamaton ja joka haluaa, että ihminen ja luonto voivat kulkea käsi kädessä toisiaan vahingoittamatta