Kuljen kehää. Pää sekoaa. Kierrän sen sisässä, etsin ovea, mutta ei aukon aukkoa, ihan on umpipallo.
Ulkopuolella joukko tuntemattomia. Ne 13. Ei kasvoja, ei ilmeitä. Ne liikkuvat omissa kehissään ja niistä kuuluu rouskutus ja natina.
Ne deletoi minut. Liian synkkä, ei valoa, epälooginen, outo tuherrus. Joutava tuhansien joukossa. Näitähän riittää, ne virnuilevat toisilleen. Vanhakin jo. Ei näyttäisi hyvältä kuvissa, osanneeko edes puhua.
Muutama tuttu etäämpänä katsoo hienotunteisesti pois. Tahtoisivat kysyä, joku rohkaistuu. Tulossa on, väitän, kun uskon itseeni.
Yksi ainoa viesti ja umpipalloon tärähtää aukko.
En avaa viestiä heti, viipyilen. Sitten siirryn pömpeliini ja luen.
Raili,
Kiitos käsikirjoituksestasi. Sain sen juuri luettua ja totean seuraavaa...
... Kirjokansi kustantaa sen - ehdottomasti ja suurella mielihalulla.
Ovi on siis avoin.
Ystävällisin terveisin
Jussi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti