Tätä syksyä

Monenlaista oheistoimintoa liittyy blogin kirjoittamisen aloitukseen. Ensin pitää siivota koneen työpöytä, sähköposti ja vielä kurkata Fasebookiin, ehdottomasti tarkistaa nettisivun alimman kappaleen oikeinkirjoitus ja viidennen kerran lukea Johdatus kirjoittamisen tutkimukseen - kurssin ennakkotehtävä ja vielä selata kansalaisopiston tarjontaa, josko vaikka jossain lähellä alkaisi esperantokurssi ja entäs ne viime kesäiset kihlajaiskuvat, että mistäköhän niistä suurentaisi lipaston päälle sydänraamikuvan vai jos ei sittenkään sydänraameja ja mitenkä se menikään tuo clivian ulkokasvatus että joko tuo pitäisi siirtää huonetiloihin. Kun ei sitten millään kärsi lähestyä asian ydintä, sitä kauhua, että kirjoittaa tyhmiä tai vähintään keskinkertaista ja samalla muistuu mieleen viime talven Sanastus-ryhmäläisten tekstihelmet että kuinka ne oivaltavasti saivatkaan sanoista hienoja muodostelmia, sellaisia kun ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuvat epäsovinnaisesti, mutta järjestyksessä maahan.
Eikä tätä blogin aloittamista yhtään helpota se, että taas on se aika vuodesta, kun niin kovasti ja innolla tahtoisi kasaan monenlaista kirjaltajaa. Saako sinne Myllyyn sen Sanastusryhmän ja tuleeko Soisalo-kursseilla tarpeeksi porukkaa ja kyllä olisi mukava yhdistää kirjoittamista ja joogaa ja ihan varmasti löytyisi Leppävirralta kymmenen elämäkertakirjoittajaa ja kuinka kamalan kalliita ne lehti-ilmoitukset on ja kuka niitä lappusia lukee, jos kauppojen seinälle vie ja entäs se paikka. Luulisi löytyvän kymmenen tuolia ja pöytä ja katto olisi myös hyvä olla siinä tilassa ja mitenkä sen hinnan muodostus on niin hankalaa ja mitä häpeemistä siinä on, jos haluaa työstään eläkkeen ja lomarahat ja alvit sun muut tilittää kunniallisesti. Eihän tämä mitään jokikiviterapiaa ole vaan laillistetun ammatin harjoittamista. Tiedoksi vaan, että jokikiviterapia maksaa 62€ 45 min. Niin että siitä vaan jokikiviä hypistelemään vaiko jos sittenkin kynää.