Ylös taantumasta

Dostojevskien uusi elämä radion alustana

Nyt puhun itsestäni. Selailin joutessani vanhoja blogikirjoituksiani. Ne  kertovat, että olen lukenut kirjoja ja  hyvinkin analyyttisesti.  Antti Holma sanoi joulusaarnassaan 24.12.25, että taide vaatii sekä tekijän että kokijan. Minun kirjaanalyysini vaatisi myös vastavuoroisuutta, jonkun, joka myös on lukenut samaisen kirjan tai ainakin aikoo lukea analyysini jälkeen. Ihan sama, ihastuuko vai vihastuuko teoksesta, kunhan reagoi.Tällainen ystävyyssuhde kohdallani ajautui karille jo vuosia sitten syystä, jota en tässä enkä missään muuallakaan tule koskaan avaamaan. Olin jo unohtanut koko ihmisen, mutta blogin selailu  herätti muistoja, hyviä ja huonoja. Jollain tavalla inspiroiduin aikoinaan  hänestä  lukemaan, kirjoittamaan ja ylipäänsä ajattelemaan. Blogihistoriani kertoo, että kirja-analyysit päättyiväy kuin seinään tai ainakin vähenivät huomattavasti välirikkomme jälkeen. Ei huvita kirjoitella oikein mitään, koska  tyhjään on turhauttavaa huudella. Tätähän Anttikin tarkoitti saarnassaan. Tilanne on surullinen ennen kaikkea itseni kannalta. Onhan lukeminen aina ollut intohimoni. Toki luen edelleen, mutta huomattavasti pinnallisemmin. Lukukokemukseen tulisi syvyyttä hyvinkin paljon, jos vaivautuisin ajattelemaan lukemaani. Tästä haaleasta vedestä, älyllisestä taantumasta on pakko päästä.  Mistähän löytyi kirjakaveri? Sellainen, jolle haluan kertoa ja analysoida lukemaani, jonka tiedän siihen tarttuvan ja tuovan oman mausteensa ja ennen kaikkea sellaisen, joka toisi yhteiseen pöytäämme omat kirjalliset eväänsä? 

 

Koski keskellä kylää

 Eipä olis ihminen voinut osua parempaan paikkaan asumaan noin liikuntamielessä kuin tähän. Uimahalli näkyy ikkunasta ja Kämärin luontopolku lähtee kotinurkilta. Sitä nyt esittelen muutaman vaatimattoman kännykkäkuvan avulla. Tästä linkistä saatte tarkempaa tietoa alueesta ja paikan päällä tietenkin koko kuva vasta avautuu. Tervetuloa kylään! 

Varkauden uimahalli 

Tämän päiväiset tallustelut

Valtatie 23 Porista Joensuuhun ylittää vesistön.

Siinä siirtyy vesi Unnukasta Saimaan Haukiveteen

Joku toi joulun tännekin

Lintujen ruokintametsä

Kämärin esteetön huussi

Varkauden kattojen yllä

 Täällä sitä nyt, muutaman mutkan jälkeen, Tyynen kanssa asustellaan Varkauden Päiviönsaarella. (katso linkki) Tavarat ovat suurin piirtein paikoillaan - kun vain aina muistaisi, että missä. Säkkitolkulla kannoin kierrätykseen roinaa, mutta vielä tuota riittää. Viime viikkoihin sisältyy iloa ja surua. 

Oli rentouttavaa osallistua Risto Nordellin musiikkikurssille Valamossa, syödä hyvää ruokaa ja nauttia luostarin rauhasta. 

Oli myös ystävän saattojuhla. Anna oli kantava voima monessa. Ystävystyimme, kun toimin teknisenä sihteerinä Elämä hymyilee kerran viikossa- antologian tekoprosessissa. Monet hyvät hetket vietettiin, reisssuttiin ja osallistuttiin. Sain olla Annan kanssa myös raskaina aikoina sairaalakäynneillä. Anna katsoi kirkkaasti maailmaa loppuun asti.Tässä Annan motto, jonka hänen lapsensa lukivat arkun äärellä:

”Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta.” (Salvatore Quasimodo 1901 – 1968)