Tuli karhu (n kakka) vastaan

Varma tapa tehdä villieläimestä ihmistä pelkäämätön on ryhtyä ruokkimaan sitä haaskalla.
Eläin oppii siinä haaskalla käydessään tunnistamaan ihmisen -turistien, matkaoppaiden ja luontokuvaajien - hajun ja yhdistää sen makoisaan ruokaan: ai, tältä saa evästä! Mutta ei se karhu tai susi kuitenkaan ymmärrä erottaa sitä ruuantuojaihmisen hajua muista kyseisen lajin hajuista, vaan yhdistää tuoksut kaikkeen ihmiseltä haisevaan, jota kohti se tulee innoissaan, että saiskohan tuostakin suunnasta sapuskaa.
Niinhän siinä sitten käy, että pihapiirissä piipahtanut eläinparka saa välittömästi tappotuomion, kun ei älyä käydä vain siellä haaskapaikalla pällistelemässä ja pällisteltävänä olemassa.
Että ihminen on tyhmä ja itsekäs. Lailla pitää kieltää moinen "haaskanpito".
Jos kuitenkin halutaan houkutella viaton luontokappale näkysälle tällaisilla kepulikonsteilla niin ei sitten pidä itkeä, jos luontokappalekin lähestyy ihmistä.
Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.