Rautavaara

Rautavaara sijaitsee Savon reunamilla koilliseen päin ja on kuuluisa ainakin  erämaistaan. Meillä on sukulaissuhteiden ansiosta mahdollisuus nauttia tästä ihanuudesta silloin tällöin. Siitä suuri kiitos!
Toissa kesänä kiersimme Tiilikkajärven polun, mutta ei tainnut tulla tehtyä merkintää siitä.

Komeat on näkymät Rautavaaralla katsoi minne tahansa.

Männä viikonloppuna piti tehdä sellainen kevyt kuuden kilometrin patikointi kuuluisaa Virvatulten polkua Pumpulikirkon eli mahdottoman suuren hiidenkirnun ja Pumpulilammen ohi Pankasuon laavulle ja takaisin.
Koko reissuun meni kuusi tuntia siis tunti ja kilometri!
Ja syy on tässä! Luonto oli vähän heitellyt luontopolulle esteitä. On täytynyt olla melkoinen tuuliainen asialla, kun tätä riitti varmaan kaksi kilometriä.

Polun etsintää. Välillä oli polun merkkipuutkin nurin.

Minnekä se emäntä   jäi....

Ennen tätä oltiin onnellisen tietämättömiä tulevasta taivalluksesta ja jaksettiin ihailla itse Pumpulikirkkoa. Vedellä on mennyt semmoiset 10.000 vuotta  peruskallion selätykseen.

Jompsa hiirdenkirnun katolla

… ja Siru lattialla.

Seuraavana päivänä kipu oli pohkeissä sellainen, että ei pitänyt liikkua mihinkään. Lähdettiin kuitenkin tutkailemaan paikallisia nähtävyyksiä. Löytyi näköalatorni. Tieltä tornille oli  Jompsan mukaan vain kilometri... joo, linnuntietä... Ei paras paikka korkeanpaikan kammoiselle ollut se torni, vaikka oli kyllä  rakennettu tuhdisti. Jäi kuvatkin ottamatta, kun tuli niin kiire alas.









Suurten ponnistusten jälkeen maistui sauna ja uinti Keyrityssä.  Mietittiin, että että onko siellä keritty vai köyritty vai mistä lie järvi saanut nimensä.

Loppuaika menikin lepäillessä ja ihaillessa luontoa vain ikkunasta käsin.

Välillä bisneksiä...

 Luonto kyllä hoitaa pihatyöt, kun antaa sille mahdollisuuden.