perjantai 18. kesäkuuta 2021

Yhden päivän ihminen

Olen kirjoittanut romaanin naisesta, joka muuttaa saareen jäätyään eläkkeelle. Siellä hän toteuttaa pitkäaikaista unelmaansa kirjoittaa kirja. Rinnalla kulkevat ystävät, vakavasti sairas Ilona ja kirjallisuusihminen Rebekka. Rebekasta nainen saa tukea kirjoittamisprosessiin ja Rebekka puolestaan naiselta tukea aviokriisiinsä. Mukana on myös, lähinnä muisti- ja unikuvissa, nuoruuden ihastus Otso, jonka kuitenkin syr-jäyttää mielikuvitussulhanen Järven Poika. Sivuhenkilöistä huolimatta parhaimmillaan naisen elämä on silloin, kun hän on yksin. Luonto ja unimaailma rikastuttavat yksinkertaista saarielä-mää. Yksinäisyys ei ole taakka, vaan vapautus. Saari ei ole vankila, vaan rajaton mahdollisuus olla oma itsensä. Naisen uskonnollisuus vahvistuu, kun hän pääsee elämään ortodoksista paastoa, pohtimaan ihmisyyden peruskysymyksiä omassa rauhassaan. Myös Valamon joulu sisältyy tarinaan, samoin vierailu sairaan ystävän luokse.Tarina päättyy onnellisesti, naisen suunnitelman mukaisesti. Hän pääsee takaisin lapsiveteen. Kirjan yleinen ulottuvuus on siinä, että se kertoo, kuinka ihminen vapautuu parhaiten omaksi itsekseen omassa seurassaan, kun pääsee rakentamaan elämänsä vapaana rooleista ja yleisistä olettamuksista.”

Näillä sanoilla lähetin tuossa keväällä muutamalle kustantajalle romaanikäsikirjoituksen Saaren Nainen. Tänään sain tietää, että julkaisukynnys on ylitetty eli kässäristä tulee kirja, enkä minä ole enää esikoiskirjailija. Älä kysy koska kirja on kansissa, sillä sitä en todellakaan tiedä. Minulle tärkeintä on kuitenkin kustannuspäätös. On ihanaa kokea olevansa ainakin tämän yhden päivän ihan ihminen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti